perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 top 10

Viime vuoden tapaan valitsen tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista kärkikymmenikön. Kirjat on siis voitu julkaista milloin hyvänsä; ainoa niitä yhdistävä ominaisuus on, että olen lukenut ne loppuun vuoden 2011 kuluessa. Yhteensä kilpailijoita on mukana 94; romaaneja, novellikokoelmia ja tietokirjoja. Sarjakuvia en ole laskenut mukaan, koska en ole niitä myöskään arvostellut.

Vuoden kuluessa olin merkannut 25 kirjaa potentiaalisiksi top-listalaisiksi, mutta mm. kaikki Arto Salmiset niputan yhteisen otsikon alle, jolloin jäi jäljelle 19 merkintää karsittavaksi kymmeneksi. Kaksi viimeistä mukaan päässyttä tulivat valituksi pääosin julkaisuvuotensa perusteella ohittaen tänä vuonna julkaistuja kirjoja. Asetin iän uutuuden edelle siksi, että tulossa on vielä mm. Blogistanian Finlandiaehdokasasettelu, jolta varmasti löytyy näitä pois pudonneita, kun vanhempien kohtalona on vaipua unholaan, jollei niistä muistuteta.

Seuraava lista ei ole missään järjestyksessä muuten kuin ensimmäisen merkinnän kohdalla. Kymmenikkö ei välttämättä edusta kymmentä absoluuttisesti parhaaksi kokemaani kirjaa tältä vuodelta, sillä olen halunnut ottaa mukaan eri tyyppisiä kirjoja. Ehdoton kärki sitä paitsi olisi tylsää luettavaa Salmisen vallatessa kärkisijat.

1. Arto Salminen: Ei-kuori. Ei-kuori saa kunnian edustaa kaikkia Arto Salmisen kirjoja, joiden löytyminen on minulle ehdottomasti kirjavuoden merkittävin tapahtuma. Toivon hartaasti vielä löytäväni jonkun kirjailijan, jonka teokset tekisivät yhtä vahvan vaikutuksen, mutta hieman pessimistinen olen sen suhteen. Kenties maun kehittymisen myötä.

Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Tässä toinen kirja, joka edustaa kirjailijaa yleensä. Ravilo löytyi vuoden aikana hieman ennen Salmista, ja olin jo valmistautunut hehkuttamaan häntä samaan tapaan. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Ravilon kirjoja olen säästänyt tarkoituksella, yksi teos on mm. odottanut puhelimessani e-kirjana lukuvuoroa jo puolen vuoden ajan.

Jan Guillou: Pahuus. Tämä teki luettuani todella vahvan vaikutuksen. Kirja on varsin väkivaltainen, mutta se kaikki esitetään pelkästään alleviivatakseen koko ilmiön mielettömyyttä. Pisteitä myös siitä, että Gandhin mallin mukainen väkivallaton vaihtoehto nostettiin esiin, mutta yhteisö ei ollut siihen valmis.

Juri Nummelin (toim.): Verenhimo. Vuoden suurin yllättäjä. Kauhu ei ole perinteisesti kuulunut lukemistooni, mutta tästä novellikokoelmasta pidin huomattavan paljon. Novellikokoelmaksi se on pitkä - yli 400 sivua - eikä mieleeni jäänyt heikkoja kohtia lainkaan. Vieläkin tahtoo ihmetyttää, miten paljon tästä tykkäsinkään!

Jonathan Glover: Ihmisyys. Tämä ei ollut niinkään nautittava lukukokemus, mutta vaikutuksen se teki. Kirjoittaja on nähnyt paljon vaivaa, ja katsaus aiheeseen on perinpohjainen. Sisältönsä puolesta tietokirjojen ykkönen tänä vuonna.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Jos edellinen tuli valittua sisältönsä perusteella, niin tämä edustaa sitten tietokirjoja lukunautinnon puolesta. Valtaoja osaa kirjoittaa aiheestaan kiinnostavasti. Vaikka aihe onkin kovaa tiedettä, hän pehmentää sen kaikkien luettavaan muotoon. Hänen kirjansa tuskin ovat suuressa vaarassa hautautua unholaan, sillä alallaan ne hakevat Suomessa vertaistaan.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Scifi-osaston edustaja. Olen useaan otteeseen miettinyt, tykkäsinkö tästä kirjasta lopulta ja kuinka paljon. Joka tapauksessa se on jäänyt muistiin niin hyvin, että pidän sijoitusta tällä subjektiivisella listallani oikeutettuna. Korkealentoisia tulevaisuudennäkymiä siinä maalailtiin, mutta sopivan järkeenkäyvällä tasolla. Teknologian kehitys ei vaikuttanut joiltain osin pysähtyneeltä kuten esim. joissain elokuvissa. Jos tässä kirjassa olisi räjähdys avaruudessa, niin siitä ei kuuluisi ääntä.

Jari Tervo: Layla. Tervo-fania hemmoteltiin tänä vuonna, kun kirjailijalta tuli jälleen sen tasoinen kirja jota häneltä on lupa odottaakin Koljatti-välisoiton jälkeen. Ei kaipaa enempää perusteluja.

Jussi Valtonen: Siipien kantamat. Tämä tuli mukaan aivan "kilpailun" kalkkiviivoilla. Taistelu mm. Metsäjätin kanssa oli tiukka, mutta ratkesi lopulta juuri sen johdosta, että jälkimmäinen oletettavasti saa sijansa Blogistandia-ehdokkaiden joukossa. Toisaalta lukukokemus oli myös niin tuoreessa muistissa, että sivuuttaminen olisi ollut vaikeaa.

Erik Wahlström: Jumala. Mieleenpainuva, erilainen, hauska. Edellisen kanssa tämä oli suuressa vaarassa pudota pois, mutta juuri nuo kaksi ensimmäistä adjektiivia nostivat sen mukaan. Tämä myös toteuttaa sitä tärkeää kirjallisuuden tehtävää, eli uskaltaa puhua tabuistakin sellaiseen sävyyn, joka ei kaikille ehkä olisi sallittua.

14 kommenttia:

  1. Olet tiivistämisen mestari!

    Koska juuri nämä kirjat eivät ole minun kategoriaani, niin niistä on vaikea sanoa mitään järkevää...Sen sijaan toivotankin Elämyksellistä Vuotta 2012!

    VastaaPoista
  2. Mahtava top-10! Nyt harmittaa, etten napannut mukaani Verenhimoa, vaikka sitä kirjastossa hipelöin eilen... ehkä ensi kerralla.

    Hyvää uutta vuotta täältäkin.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava lista!
    Noista pitäisi perehtyä Valtoseen, Raviloon, Salmiseen ja Wahlströmiin.
    Lukemattomia lukemattomia...

    VastaaPoista
  4. Niin joo, tässä vaiheessa lienevät ne uudenvuodentoivotuksetkin paikallaan. Siispä kiitoksia ja hyvää uutta vuotta itse kullekin!

    Booksy: On se Verenhimo siellä vastakin. Suosittelen mielelläni, mutta kokemuspohjani on tosiaan kovin kapoinen, joten ainakin tältä osin suosituksiin on suhtauduttava varauksella.

    Morre: Juuri noin top-listojen kanssa tahtoo käydä. Ensin ajattelee, että tuon ainakin luen ja tuonkin, mutta sitten niitä tulee liikaa ja lannistava epätoivo. Siinäpä samalla se syy, miksi en lue kirjoja uudestaan: on lukemattomia hyviä.

    VastaaPoista
  5. Pahuuden haluaisin lukea vielä, samoin tuo Jussi Valtonen alkoi kiinnostaa.

    Minäkin mietin Kvattivarasta että mikä siinä nyt oli.. Mutta kyllä se vaan minullakin pääsi tämän vuoden kärkisijoille. Harmi, että toisen osan julkaisu siirtyi keväältä syksylle.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostava kärkikymppi. Olen lukenut niistä vain Pahuuden (joka teki minuunkin suuren vaikutuksen, mutta ei taida ihan top-joukkoihin päätyä). Valtaoja ja Rajamäki kyllä kiinnostaisivat hieman.

    VastaaPoista
  7. Hienoa kun Valtonen on sinunkin listallasi! Minäkin pidin tosi paljon Siipien kantamasta, mutta listalleni päätyikin se Vesiseinä, josta pidin vielä enemmän.

    VastaaPoista
  8. Kiinnostavan erilainen lista ja tästä olen nyt ainakin Tervoni lukenut. En niin kovasti siitä kutienkaan viehättynyt. Kvanttivaras. Voi ei! Vaikka vannoin, että en anna periksi, niin kyllä annoin...

    VastaaPoista
  9. Hienoja kirjoja! Näistä eniten kiinnostaa Ravilo, johon en ole ehtinyt vieläkään! Hyi minua - tästä tulee uuden vuoden lupaukseni: luen Raviloa.

    Pahuus oli sellainen kirja, jota pyörittelin SUsan lukutoukka-haasteeseen vastatessani monta kertaa, mutta se jäi pois listalta, joka eteni kysymysten tahtiin. Ehdottomasti se on yksi minunkin vuoden huippuosumista.

    Jos olet, Jori, kiinnostunut väkivallattomuudesta, kannattaa ehdottomasti tutustua Marshall Rosenbergin elämäntyöhön ja julkaisuihin! Ellet jo ole niiden kanssa tuttu? Hänen pääteoksensa Myötäelämisen taito: johdatus väkivallattomaan vuorovaikutukseen on saanut ihmeitä aikaan suuressa maailmassa ja omassa elämässäni. Rosenberg on tehnyt paljon kriisityötä maapallon väkivaltapesäkkeissä ja mm. vankiloissa.

    VastaaPoista
  10. Ainoa kirja, jonka olen listaltasi lukenut, on Siipien kantamat. Siitä kyllä pidin kovasti! Oli mukava äskettäin löytää blogisi!

    VastaaPoista
  11. Pahuuden olen nähnyt leffana ja vaikuttava oli. Olen yrittänyt sitä sen jälkeen metsästää alkuperäiskielellä (siinä jos jossain Muumien ohella kirja, jonka olen valmis kahlaamaan läpi sanakirjan kanssa!), mutta jotenkin kaksikielisessä kunnassa sitä vain ei ole...

    Miten helvetissä multa on mennyt Nummelinin uusin ohi?! Suomalaisia vampyyritarinoita! Perhana kun kirjaston etsintäkone on kiinni tähän aikaan, muuten olisin sitä heti lainaamassa tai varaamassa.

    Ihmisyys on mulla hyllyssä. Hankin sen joskus jostain alesta ja olen lukenut siitä pätkiä sieltä täältä. My Lai on aivan saatanan sairasta; ilmeisesti ihmisen kieroutunut luovuus ei jäänyt vain inkvisiittoreille.

    Jumalankin olen pari vuotta sitten lukenut. Se oli varsin omalaatuinen lukukokemus, se on pakko myöntää. Hauska... no, ei nyt ihan mun huumoria, mutta ihan OK. Tämä on Jose Saramágon The Gospel According to Jesus Christin ohella se toinen kaunokirjallinen, jossa Raamatun kertomukset ovat saaneet uusia kulmia. Kokeile myös Youtube-sarjaa "Mr. Deity", jos englanninkieli riittää, se on samantapainen. :)

    VastaaPoista
  12. Äh, oma aiempi kommenttini ei olekaan päätynyt tänne :(

    Kvanttivarkaan jatko-osan julkaisun siirtyminen on harmi, olin jo ajatellut sen kuuluvan kevään ohjelmaani.

    Paula: En ole tutustunut Marshall Rosenbergiin. Kuulostaa ihan kiinnostavalta, sillä Gandhin väkivallaton vastarinta ainakin teki vaikutuksen.

    Hreathemus: Minunkin oli alun perin tarkoitus lukea Ihmisyys vähän kerrallaan, mutta sitten aloinkin haluta päästä aina siihen seuraavaan aiheeseen ja sitä seuraavaan...

    VastaaPoista
  13. Moro!

    Kerroit ettet laske sarjakuvia mukaan koska et niitä ole arvostellut. Minua kiinnostaisi kuitenkin kuulla, millaisia sarjakuvia luet? Ville Tietäväinen oli Blogistanian Finlandiaehdokkaat -listallasi. Itse törmäsin herran tuotantoon hyvin sattumalta, ja pidin löytämästäni. Ajattelin että avullasi saattaisin löytää uusia sarjakuvahelmiä Jeff Smithin ja muiden rinnalle.

    Hyvää vuoden alkua!
    Maisie

    VastaaPoista
  14. Aika laiska sarjakuvien lukija olen, joten tokko minusta on apua uusien helmien löytämisessä. Blogistaniasta olen itsekin vinkkini saanut, kuten vaikkapa nämä:

    Art Spiegelman: Maus
    Guy Delisle: Pjongjang
    Mikko Jeskanen: Perkele
    Guy Delisle: Shenzen
    Guy Delisle: Menkintöjä Burmasta
    Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse
    Charles Burns: Musta aukko
    Brian Azzarello: Jokeri

    Noista vain tuo Musta aukko on poimittu kirjaston hyllystä ilman mitään ennakkotietoa. Näiden lisäksi olen lukenut mm. sekalaisia Ralf Königin sarjiksia uudelleen, mutta arvosteltavat sarjakuvat olisivat tuolla listalla. Olen kyllä harkinnut, josko muuttaisin käytäntöäni täksi vuodeksi ja ryhtyisin arvostelemaan sarjakuvatkin.

    VastaaPoista