Jan Guillou: Pahuus

Jan Guillou: Pahuus

WSOY 1996, 338 sivua.

Ensimmäiseksi täytyy esittää kiitokset Sonjalle siitä, että sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta. Näköjään se löytyy Keskisuomalaisen 100 kirjan listaltakin, mutta tuskin olisi päätynyt luettavakseni ilman sopivasti julkaistua arvostelua. Verenhimon luettuani olin jo aika varma, että siinä olisi paras kirja jonka tänä vuonna luen, mutta haastaja tulikin vastaan heti ensimmäisen kulman takaa.

Erik on 14-vuotias tukholmalaispoika, jonka sadistinen isä pahoinpitelee tätä päivittäin. Poika on oppinut kestämään kipua ja koulussa tullut taitavaksi tappelijaksi. Liiankin taitavaksi, sillä taito on tuonut hänen rystysensä täyteen etuhampaiden jättämiä arpia ja koulujengin johtajuuden. Jengin sorruttua ylilyöntiin Erik erotetaan koulusta ja hänen äitinsä lähettää pojan isältä turvaan yksityiskouluun. Erik päättää jättää väkivallan taakseen, mutta eliittikoulussapa vallitsevatkin aivan omanlaisensa säännöt. Eteen tulee vaikea tilanne, kun opettajat sulkevat silmänsä jatkuvalta simputukselta, ja puolustautuminenkin on tehty mahdottomaksi. Ainakin melkein...

Pahuudessa on paljon väkivaltaa, mutta läpi koko tarinan Erik yrittää sitä välttää viimeiseen saakka. Loppujen lopuksi kirjassa on kyse paljon muustakin kuin yksityiskoulun idioottimaisesta simputusperinteestä. Koulu on helppo nähdä yhteiskuntana pienoiskoossa, jossa epäoikeudenmukaisuuden ilmiöt nousevat esiin puhtaimmillaan. Millaisia keinoja nuoremmilla oppilailla on olemassa, jos säännöt on laadittu pitämään vain vanhimpien puolta? Ei ole suuri yllätys, että Gandhin nimi tulee esiin poikien pohtiessa ratkaisujaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Gandhin väkivallaton kapina olisi toiminut, mutta se vaatisi taakseen kokonaisen "kansanliikkeen", eli tuen nuorten oppilaiden enemmistöltä.

Vaikka kirja onkin omaelämänkerrallinen, mikä on ikävä kuulla, se sisältää myös yhteiskunnallista kritiikkiä. Ei liene sattumaa, että simputtajat kuuluvat siihen yhteiskuntaluokkaan, joka on tottunut saamaan kaiken valmiina. Käskemään, komentamaan, johtamaan. Olemaan vallassa. Valta turmelee, ja kun valta siirtyy isältä pojalle, niin turmeluskin juurtuu syvälle. Yksityiskoulu esitetään ilmapiiriltään niin vastenmielisenä paikkana, ettei sinne voi edes haluta muut kuin sellaiset, jotka on pienestä pitäen sellaiseen kasvatettu.


Pahuus on väkivaltainen kirja. Jos väkivallasta lukeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin tämän kirjan voi jättää väliin. Muussa tapauksessa sitä ei todellakaan tule jättää väliin vaan hankkia käsiinsä ja laittaa saman tien lukupinonsa päällimmäiseksi.  Lopussa lukija palkitaan katarsiksella, joka jo yksinään riittäisi lukemisen motiiviksi.