Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti - silminnäkijän kertomus
WSOY 2014
Sivuja: 209

Tämän blogin lukijoille ei pitäisi olla tarvetta esitellä Kari Enqvistiä, siksi monta kertaa miehen nimi on tullut täällä mainituksi. Hänet tunnetaan mm. kosmologian ja teoreettisen fysiikan professuureista, mutta lukevan yleisön kannalta tärkeimmät ansiot liittyvät tieteen popularisointiin. Hän ei ole aiemminkaan kaihtanut haastetta tarttua vaikeasti ymmärrettäviin ja vielä vaikeammin selitettäviin aiheisiin, mutta Ensimmäinen sekunti nostaa riman vieläkin korkeammalle.

Kirjan nimi viittaa tietysti maailmankaikkeuden ensimmäiseen sekuntiin. Aivan puhtaasti siihen ei keskitytä, sillä esimerkiksi kosminen mikroaaltotausta syntyi vasta noin 380000 vuotta vanhassa universumissa, mutta siihen liittyvät pikkuruiset vaihtelut ovat peräisin ensimmäisen sekunnin ajalta. (Tässä yhteydessä täytyy sivuhuomautuksena sanoa, että ne vaihtelut eivät ole aivan merkityksettömiä, sillä ilman niitä niin tätä blogia kuin sen lukijoitakaan ei olisi olemassa.)

Ennen kuumaa alkuräjähdysvaihetta maailmankaikkeus laajeni eksponentiaalisesti, nopeudella joka ylittää valonnopeuden dramaattisesti. (Tässäkään kohdassa ei ole tarvetta älähtää, sillä Enqvist on myös kuullut siitä, ettei minkään pitänyt voida liikkua valoa nopeammin, ja käsittelee kyllä senkin seikan.) Tätä vaihetta kutsutaan inflaatioksi, ja se on hyvin keskeinen käsite tässä kirjassa. Se on toki tullut vastaan useassa kirjassa aiemminkin, mutta ennen Enqvistiä selitykset ja kuvailut ovat jääneet ohuenpuoleiseksi. Pelkkä maininta valoa nopeammasta laajenemisesta ei lopulta kerro vielä paljoakaan, ja minusta pelkkä inflaation selittäminen arkijärkeenkäyvin vertauskuvin olisi jo riittävä syy kirjan lukemiselle.

Kosmologia on varsin nuori tieteenala, ja viimeisen 20 vuoden aikanakin on tapahtunut varsin paljon edistystä. Esim. Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia on kirjoitettu jo vuonna 1988, minkä jälkeen on paljon ehtinyt muuttua. Vaikkapa Higgsin hiukkanen on ehtinyt löytyä, ja inflaation tapahtuminen varmistua, molemmat asioita, jotka Hawkingin kirjassa ovat olleet vasta mahdollisuuksia. Kosmologian nopea edistyminen vaatii tällaisen kirjan kirjoittamista kohtalaisen usein, muuten turhan paljon tuoretta tietoa jää hyödyntämättä.

Ensimmäinen sekunti ei ole pelkkä tapahtumien ja fysiikan kuvaus. Sellaisellakin kirjalla voisi olla ansioita, mutta se olisi väistämättä kovin raskasta luettavaa jatkuvan keskittymistarpeen vuoksi. Silminnäkijän kertomus on tarinan toinen puoli, missä Enqvist kertoo siitä, miten tutkimus on nykyiseen käsitykseen päätynyt. Sen lisäksi, että tämä rytmittää kertomista hyvin, on se varsin kiinnostavaa muutenkin.

Minä odotin kovasti tätä kirjaa heti ensimmäisestä hetkestä alkaen, kun kuulin sen olevan tulossa. Odotuksiini vastattiin täysin, ja erityismaininnan ansaitsee se, että Enqvist on jättänyt suosiolla väliin monet sellaiset asiat, joita voisi pitää esitietovaatimuksina, mutta jotka ovat erinomaisesti käsitelty mm. hänen omissa aiemmissa kirjoissaan. Takakannessa onkin kärjistetty heitto "Ensimmäisen sekunnin jäkeen ei ole tapahtunut mitän mielenkiintoista." Ehkei se aivan täysin pidä paikkaansa, mutta niitä myöhempiä tapahtumia on tosiaan käsitelty lukemattomia kertoja ennenkin. Niiden osalta ei ole mitään uutta kerrottavaa, eikä pelkkään kertaukseen ole tarvetta.

Helsingin kirjamessuilla oli tämän kirjan tiimoilta järjestetty lukupiiri. Kirjailijan lisäksi lavalla oli neljä humanistia ja yksi luonnontieteilijä, jotka olivat "esikeskustelijoina". Ilmeisesti kukaan heistä ei ollut lukenut Enqvistin aiempia kirjoja, mitä pidin pikkuisen pettymyksenä. Heidän kokemuksensa painottui pitkälti juuri esitietojen puuttumiseen, mikä vahvisti omaakin käsitystäni siitä, ettei tätä ole syytä rynnätä lukemaan aivan kylmiltään. Jos vaikkapa edellä mainittu kosminen mikroaaltotausta on tyystin tuntematon ja inflaation käsitekin tullut vastaan vain taloustieteessä, niin suosittelen aloittamaan Enqvistin aiemmista kirjoista. Uuta tietoa voi olla kiva lukea, mutta takuulla tästä saa paljon enemmän irti, jos voi edes kuvitella ymmärtävänsä suurimman osan. Tehdään pieni testi. Sivulla 192 lukee seuraavasti: "[Vapaa] Neutroni on nimittäin epästabiili: se hajoaa keskimäärin 890 sekunnissa protoniksi, positroniksi ja neutriinoksi." Onko tuossa väitteessä jotain vikaa?

En voi olla ihailematta sitä, miten hyvin Enqvist onnistuu hyvin vaikeiden asioiden kuvaamisessa pelkkien analogioiden kautta, ilman ainuttakaan kaavaa. Tai no, taitaa sieltä yhden kerran löytyä E=mc^2, mutta sekin vain mainintana siitä, että kyse on fysiikan tunnetuimmasta kaavasta. Voisin kuvitella, että kiusaus käyttää kaavoja on paikoitellen ollut suuri, mutta niitä ilman selviäminen on hyvä asia, sillä kaavoihin liittyvä matematiikka olisi joka tapauksessa luotaantyöntävän vaikeaa.

Lopuksi vielä tässä blogissa harvoin nähty tapaus, eli kuva jostain muustakin kuin vain kirjan kannesta. Ilmeeni kuvastakoon sitä, miten paljon tästä kirjasta pidin.

Jori ja Kari

Turo Kuningas: Työkalupakki

Turo Kuningas: Työkalupakki
WSOY 2008
Sivuja: 212

Olen toisinaan lainannut kirjoja niistä etukäteen juuri mitään tietämättä, vain siksi, että ne sattuivat osumaan käteen. Työkalupakki on yksi niistä kirjoista. En enää muista, mitä olin essee-hyllystä varsinaisesti etsimässä, mutta kun sitä ei ollut, niin vilkaisin nopeasti olisiko jotain muuta - mielellään ei liian paksua - tarjolla. Tämän kirjan sisäkannessa oli pätkä tekstiä, jossa puhuttiin urheilusta sopivan hauskaan sävyyn, että se riitti lainaussyyksi.

Minun mielestäni tämä on ennemmin lyhytproosaa kuin esseitä, mutta totta puhuakseni en tunne kummankaan määritelmää niin hyvin, että olisin viime kädessä pätevä suorittamaan tuollaisia luokitteluita, joten ei sen niin väliä. Tekstejä on yhteensä 28, enkä osaa sanoa, onko niillä kaikilla yhdistävää tekijää. Ainakin Kuningas käsittelee kieliä, luonnehtien hauskasti sitä, millaisia asioita niillä "kuuluu" puhua tai kertoa. Jääkiekosta hän tykkää myös, siksi monessa tekstissä ko. lajiin viitataan sävyyn, joka on olevinaan epävakava, mutta takana kuultaa kuitenkin asenne, joka kielii puheena olevan jotain tärkeää - tärkeämpää kuin potkupallo.

Pukeutuminen on myöskin käsitelty aihe. Lippalakin käytön etiketti käydään läpi kaikkine lipan suuntineen, samoin kuin erinäisiä muitakin nuorten miesten suosiossa olevia vaatetusseikkoja. En ole varma sopiiko "ilmiö" yhdistäväksi tekijäksi aivan jokaiselle tekstille, mutta valtaosaan se taitaa osua.

Pikainen googlaus tiesi kertoa, että kirjailija on kirjoittanut toisenkin kokoelman, joka keskittyy 80-luvun ilmiöihin. Tämän kirjan pohjalta veikkaan kirjoittajan liikkuvan siinä mukavuusalueellaan, eli tekevän juuri sitä minkä hyvin taitaa. Työkalupakki on nimittäin hyvin kirjoitettu, osuvaa tekstiä jota on hauska lukea. Käsittelytapa ei ole aina kovin lempeä, mutta tokkopa tästä kukaan suuttuu, vaikka sattuisi omaan nilkkaankin osumaan.

Tämä oli mieluisa tuttavuus. Kävisipä aina kirjoja poimiessa yhtä hyvä tuuri!

Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus

Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Savukeidas 2007
Sivuja: 164

Taantumuksellisen uskontunnustus on esseekokoelma. Tällaisessa tekstissä haluaisi kernaasti lisätä tarkempia määreitä, mutta se ei tässä tapauksessa oikein onnistu. Kirja on lyhyt ja esseitä on yhteensä kymmenen, enkä osannut löytää niistä minkäänlaista yhdistävää tekijää. Luonnon ja ihmisen välinen suhde sentään tulee vastaan useammassakin kuin yhdessä esseessä, mutta sitä ei silti voi pitää kokoelman teemana, vaan kyse on ainoastaan kirjoittajan näkemyksestä, tosin oikeutetusta sellaisesta.

Hännikäisen mielestä ihmiskunta on ekologisessa umpikujassa. Meitä on yksinkertaisesti aivan liian paljon, ja me kulutamme tolkuttoman paljon luonnonvaroja. Mitään hyvää tai kivaa ratkaisua ei ole olemassa, vaan ainoastaan linkolamaisia radikaaleja toimenpiteitä, joista tykkää ainoastaan luonto. Siitä samasta syystä kukaan ei ole valmis tekemään päätöksiäkään. Asia on hieman samanlainen kuin rokotustenkin kohdalla: riittää, kunhan kaikki muut ottavat sen, niin minun ei tarvitse. Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että mainitussa valossa teknologiauskovaisuus saattaakin olla varteenotettava vaihtoehto: viime kädessä teknologian edelleen kehittyminen on ainoa mahdollisuus, joka voi edes teoriassa välttää katastrofaalisen romahduksen.

Puolet esseistä käsittelee taidetta ja erilaisia taideteoksia: elokuvia, runoutta, kirjailijoita. Tällaisten esseiden kohdalla pidän ansiokkaana sitä, jos pysyn tekstissä kiinnostuneena mukana silloinkin, kun en käsiteltävään teokseen tai taidemuotoon ole tutustunut. Jokainen Hännikäisen esseistä ei tässä onnistu, mutta esim. kolmea Michael Haneken elokuvaa käsittelevä Lääkäri ilman reseptiä sen tekee.

Esseiden kuuluu patistaa ajattelemaan, ja kernaasti myös innostaa lukemaan aiheistaan lisää. Siinä tämä kokoelma kyllä onnistuu. Siinä missä jätän Eurooppa vastaan maapallo -esseen käsittelemän EU:n perustuslakiehdotuksen suosiolla väliin, voisin hyvinkin ottaa luettavakseni Theodore Kaczynskin eli Unabomberin manifestin, jonka Hännikäinen on suomentanut. Tavallaan kirja siis mainostaa toista kirjaa, mutta kiinnostavalla tavalla, ja ottaahan Hännikäinen siinä kantaa itse asiaankin.

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus
WSOY 2009
Sivuja: 224

Elämän tarkoitus on neljäs Eila ja Rampe -kirja. Tässä Rampen polvi alka niksua, ja Eila haluaa miehensä ihmeparantajan hoidettavaksi, joka samalla voisi parantaa Likallekin sopivan puolison. Tuosta juonesta irrallisena käänteenä saamme myös kuulla Eilan ja Rampen ensitapaamisesta molempien omana versiona. Kuten arvata saatta, ne eroavat toisistaan melkoisesti.

Nähdäkseni tämä osa ei tuo mitään uutta Eilan ja Rampen tarinaan, vaan tarjoaa parisataa sivua lisää sitä tuttua ja turvallista, mihin ainakaan minä en ole vielä ehtinyt kyllästyä. Tämäkin kirja on hyvin nopealukuinen, joten 800 sivuun mahtuu paljon vähemmän kuin voisi äkkiseltään olettaa.

Kyllä tämä jaksaa vielä naurattaa, mutta jossain tulee vielä tulemaan rajakin vastaan. Sitä odotellessa haen kirjastosta vielä yhden osan.