Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä

Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä 

Suomennos: Leena Vallisaari 

Gummerus 2009 (alkup. Tannöd,  2005) 

Sivuja: 231 

Bunkkerin yhteydessä mietin, voiko tiiviys ja pienoisromaanimaisuus olla kirjailijalle tyypillistä. Hiljainen kylä ainakin on omiaan vahvistamaan sitä mielikuvaa, sillä kohtuullisesta sivumäärästään huolimatta kyseessä on hyvin nopealukuinen kirja. Jos joku haluaa maksimoida sivumääränsä jossain 24h lukumaratonin kaltaisessa haasteessa, niin tässä on erinomainen valinta pinoon.

Eletään vuotta 1955, ja ennen kirjan alkua lukija jo tietää, että on tapahtunut murha. Tannödin maatilan kaikki asukkaat on kylmäverisesti murhattu, mukaanlukien 8- ja 2-vuotiaat lapset. Tapausta kyllä tutkitaan poliisin toimesta, mutta kirjassa kerrotaan ainoastaan eri ihmisten kertomuksia tapahtumien ympäriltä. Lukija ikään kuin kuulee sen, mitä ihmiset voisivat tapauksen tutkijalle kertoa, mutta ei kysymyksiä. Välissä on myös katkelmia tuntemattoman murhaajan ajatuksista ja edesottamuksista.

Rakenne on mielenkintoinen, ja Bunkkerin tapaan tässäkin lukija on aluksi hieman hukassa yrittäessään päätellä, kuka oikein onkaan äänessä. Melko pian voi arvata, että nimettömät kappaleet kuuluvat murhaajalle, ja muut, nimetyt kappaleet, ovat todistajien tai asianosaisten kertomaa. Kun tähän kerrontatapaan pääsee sisään, se toimii hienosti, aivan kuten Bunkkerissakin.

Juoni, jos sellaisesta oikeastaan voi edes puhua, ei ole kovin kummoinen, vaan tämän kirjan viehätys ja toimivuus löytyy nimenomaan kerrontatavasta. Kustantajan mukaan tarina perustuu 1920-luvulla tapahtuneeseen ratkeisemattomaan murhatapaukseen. Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä uskottavuutta se ei hetkauta mihinkään suuntaan.

Molemmat Schenkelin kirjat ovat olleet virkistäviä tapauksia. Pidän nimensä mielessäni vastakin.

Kylän hiljaisuudesta ovat lukeneet myös Hanna, Kirjavinkkien Mikko, Satu, Miia, Anki, Leena Lumi, Anu, Lumikki ja Teresita. Mahtaako nopealukuisuus houkutella bloggareita?

Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri

Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri 

Suomennos: Leena Vallisaari 

Gummerus 2011 (alkup 2009) 

Sivuja: 140 

ISBN: 978-951-20-8397-8 

Nainen kidnapataan työpaikaltaan ja viedään metsän keskellä sijaitsevaan myllyyn, jonka kellarissa on myös bunkkeri. Sieppaaja ei tunnu haluavan naiselta mitään: ei sen enempää rahaa kuin seksiäkään. Erityistuntomerkkien perusteella mies vaikuttaakin tutulta naisen menneisyydestä, ja sitä kautta selviäisi teon motiivikin.

Bunkkeri on novellimainen pienoisromaani. Kertojaääniä on kaikkiaan kolme, ja mielenkiintoisesti ne on eroteltu toisistaan erilaisin kirjasintyylein. Tavanomaisempi ratkaisu olisi nimetä kappaleet kertojittain tai yksinkertaisesti kirjoittaa ne riittävän selkeästi erottuvin tyylein. Tämä vaikuttaa pikkuisen oikotiemäiseltä, mutta kieltämättä helpottaa lukijan tehtävää ja vapauttaa hänet pohtimaan muita seikkoja, kuten vaikkapa sitä, mihin ajankohtaan kukin kappale sijoittuu.

Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta kiehtovan erilainen. Tässä ei ajeta takaa ketään, eikä juonen ennalta-arvattavuudesta voi muutenkaan syyttää. Tein lukiessani arvauksen jos toisenkin, mutta yksikään ei lopulta tainnut osua oikeaan, mitä pidän pelkästään hyvää asiana.

Bunkkeri on Schenkelin kolmas suomennettu romaani, ja tämä oli omiaan herättämään kiinnostuksen niitä kahta muutakin kohtaan. Voisiko kirjan lyhyys ja intensiivisyys olla kirjailijalle tunnusomaista? Voisiko joku profiloitua juuri pienoisromanistiksi?

Bunkkerissa on virunut niin monta muutakin arvostelijaa, etten ryhdy heitä luettelemaan. Kas tässäpä oikotie: http://bit.ly/Rk6X7c.