James Surowiecki: Joukkojen viisaus
Suomennos: Arto Häilä
Terra Cognita 2007, alkup. 2004
Sivuja: 260
Suomennos: Arto Häilä
Terra Cognita 2007, alkup. 2004
Sivuja: 260
Sanonta sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niinhän se tekee, mutta toisaalta päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa suuret ihmisryhmät ovat älykkäämpiä kuin yksittäiset tai muutamat asiantuntijat. Heti kirjan alussa kerrotaan tapauksessa, jossa liha- ja siipikarjanäyttelyn yleisöä pyydettiin arvioimaan erään uljaan naudan painoa. Arvausten keskiarvo osui vain puolen kilon päähän todellisesta. Mikäli kyse ei ollut vain sattumasta, niin miksi tämä ilmiö toimii, ja voiko sitä soveltaa muuhunkin? Siinäpä kaksi hyvää kysymystä, joita tämä kirja käsittelee.
Minusta on hyvin kiinnostavaa, että ryhmä ihmisiä, joista jokaisella on huomattavasti puutteellisemmat tiedot ja kokemus käsiteltävän ongelman alalta, voi kuitenkin päihittää joukon asiantuntijoita. Tietenkään se ei pidä paikkaansa lähdekään aina ja kaikissa tapauksissa, mutta sopivilla ehdoilla kylläkin.
Kirjassa on käsitelty erilaisia joukkoälyyn perustuvia ilmiöitä ja tarkasteltu sitä, miksi ne soveltuvat ratkaistavaksi juuri sillä tavalla samoin kuin sitä, millaisin ehdoin ratkaistavuus huononisi ja miten se voisi parantua entisestäänkin. Mehiläiset ovat luonnollinen esimerkki yhteisön toimivuudesta, ja toisaalta liikenneruuhkat päinvastainen esimerkki ilmiöstä, jossa pienikin poikkeama kollektiivisesti optimaalisesta toiminnasta voi liipaista koko yhteisön toimintakyvyn romahduksen.
Pienryhmien joukkoälyn paraatiesimerkkinä esitetään uponneen sukellusveneen tapaus, jossa hylky löytyi meren syvyyksistä hämmästyttävän tarkasti siitä paikasta, johon joukkoarvion perusteella päädyttiin. Vastaavasti käydään läpi esimerkkiä päinvastaisesta, jossa ryhmä päätyi huonoon lopputulokseen johtuen siitä, että sen joukkoälyn toiminnalta vietiin edellytykset.
Minua itseäni olisi kiinnostanut enemmänkin tämä ilmiö teoreettiselta ja psykologiselta kannalta. Kirjassa on sen sijaan keskitytty enemmän tarkastelemaan ilmiötä päätöksenteon apuna ja ehkäpä rohkaisemaan sen soveltamista käytännössä mm. johtamistyössä. Oikeastaan tuon alussa mainitsemani ensimmäisen kysymyksen osalta sisältö jää melko heppoiseksi, sillä varsinaista vastausta ei edes esitetä; pikemminkin tapaukset puhuvat puolestaan.
Tämä ei siis aivan kyennyt tyydyttämään mielenkiintoani käsiteltävästä aiheesta, vaikka olikin johdonmukaisesti käsitelty siltä kantilta, jolta kirjoittaja oli lähtenyt liikkeelle. Jos joku osaa vinkata jostain muusta suomenkielisestä kirjasta tästä aiheesta, niin kuulisin mielelläni.