Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
Suomennos: Raija Nylander
Atena 2016, alkup. 2015
Sivuja: 205
Suomennos: Raija Nylander
Atena 2016, alkup. 2015
Sivuja: 205
Kirjan päähenkilö Walter on 17-vuotias karjanhoitaja Pohjois-Saksasta. Eletään helmikuuta 1945, jolloin sodan päättyminen on vain ajan kysymys, mutta natsit pakottavat silti rintamalle kaikki kynnelle kykenevät miehet ikään katsomatta. Luonnollisesti tämä koskee myös Walteria ja hänen ystäväänsä Fieteä, joiden tiet erkanevat pikaisen peruskoulutuksen jälkeen lähinnä sen vuoksi, että Walter osaa ajaa autoa.
Lyhyen ajan kuluttua ystävysten tiet kohtaavat uudelleen, kutakuinkin pahimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla, ja se tietysti on ollut kirjailijan tarkoituskin. Sodan mielettömyyttä on kuvattu usein ennenkin, mutta Rothmann onnistuu silti löytämään vielä yhden uuden pykälän, kurkottamaan pikkuisen muita pidemmälle. Tavallaan tässä ei ole mitään uutta, ja sen vuoksi tärkein painopiste onkin siinä, mitä on seurannut sodan jälkeen. Huolimatta siitä, ettei alaikäisiä poikasia oikein voi edes pitää kunnolla vastuullisina siitä, mitä he ovat joutuneet tekemään, on heidän itsensä silti pakko elää elämänsä muistojensa taakkaa kantaen. Juuri tässä on minun mielestäni kirjan tärkein ydin.
Rothmannin ei ole tarvinnut ryhtyä mässäilemään sodan kauheuksilla eikä korostaa niitä, mutta silti hän on onnistunut luomaan hyvin mieleenpainuvan asetelman, eikä jätä lukijalle muuta vaihtoehtoa kuin tuntea myötätuntoa Walteria kohtaan. Kontekstistaan irrotettuna Walterkin olisi helppo leimata natsiksi ja ajatella hänen ansaitsevan aivan kaikki koettelemukset jotka kohtalo suinkin on hänen osakseen osannut langettaa, mutta tämä tarina on oikein osuvaa luettavaa. Voin vain yrittää kuvitella, miten paljon vahvemmin tämä Saksanmaalla toimiikaan.