Terhi Nikulainen: Kuoleman kudelma

Terhi Nikulainen: Kuoleman kudelma
Myllylahti 2014
Sivuja: 187

17-vuotiaalla Saaraliisalla on kaksi äitiä. On uskovainen adoptioäiti Vappu, ja sitten on se oikea äiti, josta Saaraliisa ei kuitenkaan tiedä mitään. Kuinka ollakaan, oikea äiti Susanna ilmoittaa yllättäen itsestään, ja Saaraliisa alkaa tavata tätä niin usein kuin suinkin kykenee, mutta Vapulta salaa. Tapahtuu yhtä ja toista, ja ennen pitkää nainen lojuu lattialla kuolleena. Sen tosin saamme tietää jo avauskohtauksessa - emme vain sitä, kuka hän on.

Takakannessa mainitaan, että "Kuoleman kudelma on psykologinen jännitysromaani, joka keskittyy rikoksen syihin ja seurauksiin, syyllisyyteen ja armoon." Itse en olisi luonnehtinut aivan noin, mutten kyllä pysty äkkiseltään sanomaan, miten sitten. Omalta osaltani ongelmana oli pitkälti tapahtumien irrallisuus. Asioita tapahtuu ja kohtaukset seuraavat toisiaan, mutta ne eivät tunnu liittyvän sujuvasti toisiinsa. Tämä seikka vaikuttaa vahvasti tunnelmaan, jota ei pääse syntymään kunnolla lainkaan. Jopa draaman huippukohdassakin huomion varastaa pohdinta siitä, onko yksityiskohta uhrin asennosta ja luodin lentoradasta uskottava vai ei.

Minulle jäi vahvasti sellainen tunne, että tämä kirja olisi hyötynyt yhteistyöstä kustannustoimittajan kanssa. Esim. Saaraliisan nimen osalta sinkoillaan edestakaisiin virallisen Saaraliisan ja Susanna-äidin käyttämän Janisin välillä. Jää vaikutelma, ettei tyttö itsekään tiedä, miksi itseään kutsuisi, mutta nimen vaihtelu on kuitenkin ainoa seikka, joka viittaa identiteetin häilyvyyteen. Toisessa kohdassa puolestaan Susannen mies Janne kaivelee raitiovaunussa viimeisiä kolikoita taskuistaan ajatellen, ettei hän enää uskalla matkustaa pummilla. Hetikohta tämän jälkeen hän kuitenkin kävelee autotalliin ja ajaa ulos omalla autollaan. Autossa näyttää riittävän polttoainetta, eikä ruokaostoksiakaan varten tarvitse pyytää muilta rahaa. Häh? Nämä ovat yksityiskohtia, mutta sellaisia yksityiskohtia, jotka pitäisi kustannustoimittaa pois.

Koska kerronta ei onnistu luomaan tunnelmaa tai jännitystä, on kirja juonensa varassa. Juoni on kyllä kerrontaa vahvempi, muttei jaksa kannatella koko tarinaa, ehkä osin juuri sen jännityksen puutteen vuoksi. Kirjan varsinainen teemakin, eli yllä mainittu rikoksen syyt ja seuraukset, jää melko epämääräiseksi, vaikka lopussa sille uhrataankin monta sivua. Tältäkin osin olisi ollut hiomisen varaa. Tällaisenaan kirja jää minusta pikkuisen torsoksi.

Rikoskirjallisuutta julkaistaan niin paljon, että kilpailussa pärjätäkseen täytyy lopputuloksen olla hiottu. Piirikunnallista sarjaa ei ole, vaan kaikki ovat samalla viivalla. Tässä kisassa ei oikopolkuja pitkin ole asiaa palkintosijoille.