Hannu Luntiala: In memoriam

Hannu Luntiala: In memoriam
Tammi 2008
Sivuja: 350

Luntialan esikoisromaani Viimeiset viestit rakentui tietojeni mukaan kuvitteellisten tekstiviestikeskustelujen ympärille. Toisessa romaanissaan hän jatkaa samaa kokeilevaa linjaa: nyt keskiössä ovat muistokirjoitukset.

Kirjan päähenkilö on saanut tädiltään perinnöksi valtavan määrän tämän keräämiä muistokirjoituksia. Niistä täti on poiminut 60 erilleen omaan kansioonsa, ja toivoo veljenpoikansa lukevan ne ja kiikuttavan sitten kustantajalle, jonka toivoo julkaisevan ne itsenäisen teoksena. Kaikki 60 muistokirjoitusta on kirjassa mukana, ja ne muodostavatkin tekstistä pääosan.

On syytä olettaa, että kirjailijan alkuperäinen ajatus on ollut, että muistokirjoitukset toimisivat sellaisinaan. Onneksi hän kuitenkin on tullut toisiin ajatuksiin, ja niinpä aina muutaman nekrologin välein onkin kappale päähenkilön kertomaa tekstiä, jossa hän analysoi lukemaansa.

Aluksi muistokirjoitukset vaikuttavat täysin irrallisilta, mutta vähitellen sekä lukija että kertojakin alkaa huomata, että samat nimet putkathavat esiin yhä uudestaan, joko vainajina, näiden lähipiiriin mainittuina tai nekrologien kirjoittajina. Lopulta kirjoituksista - tai kertojan kertomuksesta, miten vain - muodostuu jonkinlainen salapoliisitarina. Käytän sanaa "jonkinlainen", koska lukijalle on ylitsepääsemätön haaste pysytellä kärryillä henkilöiden välisistä suhteista ja siitä, millä perusteilla kertoja niistä päätelmiään tekeekään. Luultavasti viisainta olisi seurata kertojan esimerkkiä ja tehdä systemaattisia muistiinpanoja, mutta minun mielestäni sellainen ei kuulu romaanin lukemiseen.

Luntialan yritys on ollut kunnianhimoinen. Se seikka, etten ollut edes kuullut tästä kirjasta ennen kuin se tuli vastaani kirjaston poistohyllyssä, kertoo karua kieltään yrityksen onnistumisesta. Valitettavasti joudun itsekin yhtymään samaan arvioon: tämä on liian työlästä seurattavaa. Pisteet silti hyvästä ideasta.

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä

Tammi 2010, 252 sivua.

Tässä taitaa jälleen kerran olla kirjaston uutuuslistan satoa. Pitäisi varmaankin ryhtyä merkitsemään muistiin lähde tai syy, kun jotain lukulistalleen lisää. Kirjailija oli entuudestaan aivan outo, joten perusteena oli takakannen teksti.

Sami Ljud on konkurssin tehnyt nakkikioskiyrittäjä, joka on uudessa työssään postinkantajana. Viedessään kirjattua kirjettä hän havaitsee, ettei vastaanottajalla ole kaikki kunnossa, vaan tämä on kuollut. Hämmästyttävästi vainaja, seksuaaliterapeutti Petri Vall, muistuttaa kovasti häntä itseään, ja kiusaus astua tämän tuntemattoman miehen saappaisiin osoittautuu liian suureksi. Lentoemäntänä työskentelevä vaimo Lila joutuu vain toteamaan työmatkalta palatessaan, että miehensä on kadonnut tietämättömiin. Mainittujen kolmen henkilön lisäksi kirjassa on kertojana myös portugalilainen Maria sekä lentoasemalla olevaan Kohtaus-nimiseen taideteokseen liittyvät tapahtumat.

Kirja toi minulle vahvasti mieleen Jari Tervon teokset, ja minun lausumanani se on puhtaasti kehu. Kielen käyttäjänä Luntiala ei sentään yllä Tervon tasolle saakka, mutta yritystä on silläkin saralla, eikä se suinkaan jää puolitiehen. Eniten minua miellyttää tällaisissa kirjoissa se, kuinka juonikuviot punoutuvat yhteen, ja lopulta selviää miten kaikki asiat liittyvät toisiinsa, eikä ihan kaikki olekaan pelkkää sattumaa. Sitä odotellessa viihdyttävä tarinankerronta onkin tärkeää.

Jos kaikki Tervot on jo tullut luettua, niin tämä kirja toimii oikein hyvin seuraavaa julkaisua odotellessa. Aivan samalle tasolle se ei kaikilta osin yllä, mutta juonikuvio on taidokkaasti ja kekseliäästi kehitelty. Tätä on helppo suositella, ja samalla heräsi kiinnostus lukea kirjailijalta muutakin. Täytynee siis lisätä listalle, joka onkin viime aikoina lähtenyt pitenemään melkoista vauhtia.