Marja Björk: Prole

Marja Björk: Prole

Like 2012, 212 sivua.

Björkin kolmas romaani Prole sijoittuu Lieksaan 60- ja 70-lukujen vaihteeseen, Pankakosken kartonkitehtaan varjoon. Päähenkilö on noin 10-vuotias tyttö, jolla on kolme pikkuveljeä. Isä pitää kauppaa ja äiti puuhastelee kotona jotain. Äidin kaikki huomio ei kohdistu kodin ja lasten ylläpitoon, ja niinpä hän eräänä päivänä pakkaakin tavaransa ja lähtee nuoremman miehen matkaan. Tyttären hän ottaa mukaan, mutta pojat jäävät isälleen.

Tytön uusi isäpuoli on kartonkitehtaalla töissä ja on varttunut työväenaatetta tunnustavassa perhessä. Tehtaan varjossa väestön kahtiajako käykin varsin selväksi: moitteita tulee jo siitä, jos on käynyt juoksemassa väärän värisellä urheilukentällä. Siirtyminen kauppiasperheestä työläisperheeseen ei tapahdu ongelmitta, kun uudessa koulussa kukaan ei huoli kaverikseen: joko tyttö on liian porvari tai liian prole, vaikka itse ei haluaisi olla kumpaakaan.

Prole on kertomus ajankuvasta pienellä tehdaspaikkakunnalla. Avioerolla pääsi silmätikuksi, ja siitä saivat osansa myös lapset. Isän mutto Ruotsiin poikien kanssa kuuluu niinikään ajan ilmiöihin. Työläisperheen kuvaus tuo mieleen Susanna Alakosken Sikalat, vaikka tässä ryyppääminen ja humalapäissään riehuminen ei olekaan keskiössä. Perheväkivallalta ei silti - valitettavasti - vältytä.

Kirjan loppuosa käsittelee aivan uutta vaihetta, kun tyttö on viimein päässyt muuttamaan pois kotoaan. Vuosien kuluessa hän on ehtinyt tehdä selviä suunnitelmia siitä, mitä ei ainakaan elämältään halua. Äitiinsä nähden hän onkin täydellinen vastakohta. Kieltämättä lukijalle tulee mieleen, että äidin kaltaisilla ihmisillä ei pitäisi olla lapsia lainkaan. Mutta koska vanhemmuuspääsykokeita ei ole olemassa, niin ihmisten, joilla on lapsia, pitäisi vain purra hammasta ja elää sen mukaisesti, huolehtien jälkikasvustaan kunnolla. Vastuunkanto onkin yksi teema, joka tulee vastaan useaan otteeseen niin suuremmissa kuin pienemmissäkin yhteyksissä.

Prole oli mukavaa luettava, vaikka tapahtumat eivät aina miellyttäviä olleetkaan. Ajankuvana tämä tarjoaa oletettavasti muisteltavaa niille lukijoille, jotka sen ovat myös kokeneet; minulle ilmiöt olivat vieraita. Ihan kelpo lukukokemus tämä oli, vaikkei maailmoja mullistanutkaan.

Yksi lisäplussa vielä kirjan ulkomuodosta: kovakantinen kirja ilman kansipapereita, mutta silti kuvitetulla kannella. Paperit ovat kyllä hienoja kaikessa kiiltävyydessään, mutta kovin epäkäytännöllisiä. Tämä sen sijaan pysyy hyvän minullakin, joka tuppaan hukkaamaan paperit koska otan aina ne pois lukiessani.

---

Edit: Arvostelun jälkeen kirjailija itse kertoi, että kirja on omaelämäkerrallinen, mikä ajatus kyllä lukiessa tuli muutenkin mieleen.