keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Marja Björk: Prole

Marja Björk: Prole
Like 2012, 212 sivua.

Björkin kolmas romaani Prole sijoittuu Lieksaan 60- ja 70-lukujen vaihteeseen, Pankakosken kartonkitehtaan varjoon. Päähenkilö on noin 10-vuotias tyttö, jolla on kolme pikkuveljeä. Isä pitää kauppaa ja äiti puuhastelee kotona jotain. Äidin kaikki huomio ei kohdistu kodin ja lasten ylläpitoon, ja niinpä hän eräänä päivänä pakkaakin tavaransa ja lähtee nuoremman miehen matkaan. Tyttären hän ottaa mukaan, mutta pojat jäävät isälleen.

Tytön uusi isäpuoli on kartonkitehtaalla töissä ja on varttunut työväenaatetta tunnustavassa perhessä. Tehtaan varjossa väestön kahtiajako käykin varsin selväksi: moitteita tulee jo siitä, jos on käynyt juoksemassa väärän värisellä urheilukentällä. Siirtyminen kauppiasperheestä työläisperheeseen ei tapahdu ongelmitta, kun uudessa koulussa kukaan ei huoli kaverikseen: joko tyttö on liian porvari tai liian prole, vaikka itse ei haluaisi olla kumpaakaan.

Prole on kertomus ajankuvasta pienellä tehdaspaikkakunnalla. Avioerolla pääsi silmätikuksi, ja siitä saivat osansa myös lapset. Isän mutto Ruotsiin poikien kanssa kuuluu niinikään ajan ilmiöihin. Työläisperheen kuvaus tuo mieleen Susanna Alakosken Sikalat, vaikka tässä ryyppääminen ja humalapäissään riehuminen ei olekaan keskiössä. Perheväkivallalta ei silti - valitettavasti - vältytä.

Kirjan loppuosa käsittelee aivan uutta vaihetta, kun tyttö on viimein päässyt muuttamaan pois kotoaan. Vuosien kuluessa hän on ehtinyt tehdä selviä suunnitelmia siitä, mitä ei ainakaan elämältään halua. Äitiinsä nähden hän onkin täydellinen vastakohta. Kieltämättä lukijalle tulee mieleen, että äidin kaltaisilla ihmisillä ei pitäisi olla lapsia lainkaan. Mutta koska vanhemmuuspääsykokeita ei ole olemassa, niin ihmisten, joilla on lapsia, pitäisi vain purra hammasta ja elää sen mukaisesti, huolehtien jälkikasvustaan kunnolla. Vastuunkanto onkin yksi teema, joka tulee vastaan useaan otteeseen niin suuremmissa kuin pienemmissäkin yhteyksissä.

Prole oli mukavaa luettava, vaikka tapahtumat eivät aina miellyttäviä olleetkaan. Ajankuvana tämä tarjoaa oletettavasti muisteltavaa niille lukijoille, jotka sen ovat myös kokeneet; minulle ilmiöt olivat vieraita. Ihan kelpo lukukokemus tämä oli, vaikkei maailmoja mullistanutkaan.

Yksi lisäplussa vielä kirjan ulkomuodosta: kovakantinen kirja ilman kansipapereita, mutta silti kuvitetulla kannella. Paperit ovat kyllä hienoja kaikessa kiiltävyydessään, mutta kovin epäkäytännöllisiä. Tämä sen sijaan pysyy hyvän minullakin, joka tuppaan hukkaamaan paperit koska otan aina ne pois lukiessani.


Edit: Arvostelun jälkeen kirjailija itse kertoi, että kirja on omaelämäkerrallinen, mikä ajatus kyllä lukiessa tuli muutenkin mieleen.

25 kommenttia:

  1. mä luen tätä just ja tykkään! ja täältä myös plussaa kirjan ulkomuodolle. tässä oli jotenkin ärsyttävä takakansi ja luulin kirjan alkavan siitä mihin se päättyy ?! inhoan takakansia aina vaan enemmän ja enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, takakantta täytyy siltä osin kritisoida, että se ei kovin hyvin vastaa kirjan sisältöä. Kyllä se samasta kirjasta kertoo, mutta mm. viimeinen virke "Uranaisen kontrolli pettää vasta kun väistämätön tapahtuu." menee minulta kokonaan ohi.

      Poista
  2. Tää olis mun lukulistalla jossakin vaiheessa ja kiva kuulla, että on hyvä! Just tuo aikalaiskuvaus on se, josta tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäröi antaa suositustani tälle, lue ihmeessä!

      Poista
  3. Kirjan nimi on osin hauska, mutta provosoiva, pistän mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin muu nimi olisi voinut olla osuvampi sisältöä ajatellen, mutta ehkä tarkoitus on ollutkin provosoida.

      Poista
  4. Kirjailijan kaikki kirjat alkavat peellä: Posliini, Puuma, Prole. Kuulemma myös tuleva neljäs. Tähän nimeen liittyi joku tarina, jonka olen jo unohtanut.

    Kirja taitaa olla myös varsin omaelämäkerrallinen. Näkyikö tai tuntuiko se?

    Olin Liken naiskirjailijaillassa viime viikolla. Siellä oli tämä Björkin kirja esillä. Ja mm. Gustafssonin Huorasatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kaikissa kolmessa on päähenkilö ollut sellainen, että olisi voinut kertoa kirjailijasta itsestään. Mikäli tämä oli omaelämäkerrallinen, niin siitä olisi kiva nähdä maininta kirjassakin, nyt joutuu vain arvailemaan.

      Poista
  5. Mielenkiintoisen oloinen kirja. Olen itse tehdaspaikkakunnalta ja varttunut siellä 60-70-luvuilla, joten miljöönä ja kasvukertomuksena tämä voisi olla mielenkiintoinen samaistumisen paikka. Minun identiteettini lepäsi kuitenkin selkeästi siellä prole- ei porvaripuolella. Pitää laittaa nimi muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On elämäkerrallinen, kirjailija tunnustaa avoimesti. Olen samaa mieltä siitä, että se olisi voinut lukea takakannessakin sekä myös uranaisen kontrolli -lauseen hämäävyydestä.

      Terv. Nora/Like

      Poista
    2. jaana, sinun kannattaa tähän tutustua. Omalla kohdallani ainakin olen kokenut plussaksi sen, jos kirjoittaja on kertonut samoista ilmiöistä jotka itse muistan lapsuudestani.

      Nora: kiitoksia tiedosta, taidan lisätä tuon vielä arvosteluunkin.

      Poista
  6. Entisenä lieksalaisena tämä kirja alkoi kovasti kutkuttaa. :)

    Ja kansipapereista mie olen samaa mieltä. Nuhruuntuvat helposti ja hönksöttävät ikävästi tiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelen, ettei Lieksaan sijoittuneita kirjoja ole kovin sankoin joukoin tarjolla :)

      Toivottavasti kustantajat huomioivat myös tämän kansipaperiosuuden. Eivät ne ainakaan ihan kaikkien mieleen ole.

      Poista
  7. Sydämellinen kiitos kritiikistä ja kommenteista.

    Kaikkien teoksieni pohjalla on omaelämäkerrallisuutta. Toivon tietenkin, ettei se vähennä kirjallisen työni taiteellista arvoa.

    Ystävällisin terveisin
    Marja Björk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tästä vierailusta, minä ainakin otan sen kunnianosoituksena kirjablogeille yleensäkin!

      Poista
    2. Kiitos kirjasta, Marja Björk. Sain sen juuri luettua ja pidin. Kovaa elämää, teksti silti huumorillakin väritetettyä. Haen huomenna kirjastosta aikaisemmat kirjasi.

      Kirjan etukansi oli mielestäni hyvä: turkoosi kirjoituskonekin 60-luvun Olivetti.

      Poista
    3. Hauskaa, että blogini kommenttiosio voi tällä tavalla toimia linkkinä kirjailijan ja lukijan välillä. Toivottavasti Anonyymin viesti päätyy Marjalle saakka!

      Poista
    4. Niin toivottavasti. Monta muutakin mielenkiintoista luettua ja vielä lukematonta kirjaa löytyy blogistasi, kiitos Sinulle!

      Poista
    5. Omaelämäkirjallisuutena se menetteleekin. Muuten on sekavan tuntuinen. Mikään mestariteos ei ole. Näistä kolmesta kirjoitetuista mielestäni huonoin ja tylsin luettava.

      Poista
  8. Minäkään en ymmärrä kirjojen irrallisia kansipapereita, ne ovat niin epäkäytännöllisiä eivätkä koskaan säily siisteinä. Alla on sitten tympeä blankko kansi :(

    Minä näen tuon omaelämäkerrallisuuden positiivisena, kirjailijalle pisteet vaikean aiheen käsittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ehdin jo toivoa, että kirjat eivät perustuisi tositapahtumiin, etenkään Posliini eikä tämä Prolekaan. Allekirjoitan kyllä saman, pisteet aiheiden käsittelystä.

      Poista
  9. Marja Björk on kiinnostava kirjailija. Puuma oli minulle ilahduttavan rohkea.

    Sama täällä: Kuva kanteen ja kansipaperit pois! Mutta silti sidottuna, sillä pokkarit eivät kestä mitään tai ainakaan minua ja välillä niissä on liian pieni präntti.

    Olethan kai lukenut Satu Grönroosin Lumen sylin. Siinä saattaa olla vähän samaa tematiikka ja siinäkin äiti, joka välittää kaikesta muusta paitsi ei pienestä tytöstään. Pienet kaksosveljet selviävät, koska heillä on toisensa. Vain Helmi jää liian yksin ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Lumen syliä vielä, mutta PEKK toi sen jo hyllyyni, joten lukuvuoroaan vain odottelee.

      Poista
  10. Pitääpä tulla näin jälkijunassa lisäämään, että hyvin totesit tuon, että tyttö tietää ainakin sen mitä ei halua. Tuommoinen negatiivinen itsensä määrittely taitaa jollain tavalla olla aika yleistä aikuistumisvaiheessa, mutta näin rankassa tapauksessa voisi ajatella niinkin, että jättää kovin vähän tilaa sen miettimiseen mitä oikeasti haluaa. Aika killeri oman elämän rakentamiselle tässäkin...

    Loppu oli minusta kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi rankassa tilanteessa sitä ajattelee, että kaikki muutos on parempaan päin. Ei sillä niin väliä mitä, kunhan pääsee täältä pois.

      Poista