perjantai 15. joulukuuta 2017

Mia Vänskä: Saattaja

Mia Vänskä: Saattaja
Atena 2011
Sivuja: 308

Tällä kertaa on jälleen luvassa kauhua. Saattaja on kirjailijan esikoisteos, ja muistelen sen saaneen ilmestyessään hyvin näkyvyyttä kirjablogeissa. Viime aikoina en ole enää liiemmin blogiskeneä seurannut, joten myöhemmistä vaiheista en osaa sanoa mitään.

Kirjan päähenkilö Lilja muuttaa vuosien jälkeen takaisin lapsuudenaikaiseen kotitaloonsa. Edelliset asukkaat ovat muuttaneet kiireellisesti pois, ja tokihan talossa alkaa tapahtua kummallisia asioita. Ennen pitkää Lilja saa tietää omaavansa aivan erityisen kyvyn, johon kirjan nimikin viittaa.

Kovin usein tuntuu olevan niin, että kauhua on helpon tuntuista kehitellä siihen asti, kunnes täytyy ruveta selittämään tai ratkomaan asioita. Tuntemattomat, selittämättömät ilmiöt arkipäiväisessä ympäristössä tuntuvat pelottavilta, mutta tapana on, että tarinan edetessä niille tehdään jotain: selitetään tai selätetään. Ja siinä samaisessa kohdassa tarinat alkavat heiketä; juonen kuljetus ei enää olekaan yhtä helppoa, ja kovin usein tuntuu mukana olevan jonkinlaista toimintarymistelyä, josta en itse jaksa syttyä tippaakaan.

Edellä mainittu pätee - valitettavasti - tälläkin kertaa. Liljan kyky on varsin kiinnostava, ja siitä olisi oman aavistukseni mukaan voinut saada enemmänkin irti. Kykyä olisi varmasti ollut mahdollista käyttää jollain tapaa hyväkseen, mutta tähän mahdollisuuteen ei ole tartuttu. Plussaa annan siitä, että perheväkivaltaan liittyvän ilmeisen juonenkäänteen kirjailija on osannut välttää, vaikka toisaalta hieman toivoinkin saavani siitä lukea.

Kyllä tämä ilman muuta olemassaolonsa kykenee oikeuttamaan, ja pidän todennäköisenä, että luen jonkun toisenkin Vänskän kirjan jossain vaiheessa. Ei näitä liikaa vastaan tule.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Maurice Leblanc: Arsène Lupin, herrasmiesvaras

Maurice Leblanc: Arsène Lupin, herrasmiesvaras
Suomennos: Jalmari Finne
E-painos Oy 2013, alkup. 1907
Sivuja: 182

Arsène Lupin on tuttu nimi, vaikka kirjoissa hän tuleekin minulle vastaan nyt ensimmäistä kertaa. Käsittääkseni tämän tekijänoikeudet ovat jo vanhentuneet, joten e-kirjankin saa ladata itselleen laillisesti ihan ilmaiseksi. Näin kirjabloggaajan kannalta huonona puolena on se, ettei kirjalle silloin ole olemassa kunnollista kansikuvaa, vaan samanlainen olisi todennäköisesti tarjolla muillekin vastaaville: tekstit vain vaihtuisivat kannen pysyessä muuten samana.

Tässä kirjassa on seitsemän tarinaa, alkuperäisteoksesta on jostain syystä jätetty kaksi suomentamatta. Tarinat ovat toisilleen kronologista jatkumoa, ja voisivat sikäli muodostaa yhtenäisenkin kirjan, joskin se olisi silloin kovin sirpaloitunut.

Arsène Lupin on siis maailman taitavin varas, mutta samalla henkeen ja vereen herrasmies. Hänen röyhkeydellään ei näytä olevan mitään rajaa, sillä hän saattaa esim. ilmoittaa uhrilleen jo etukäteen, että tämä voi toimittaa Lupinin luettelemat esineet hänelle jo valmiiksi, tai vaihtoehtoisesti hän tulee itse varastamaan ne ilmoittamallaan ajanhetkellä, mutta siinä tapauksessa hän vie enemmän. Luonnollisesti tähän kuuluu se, että Lupin mainitsee jonkun esineen olevan väärennös eikä se siksi häntä kiinnosta, samoin kuin se, ettei kenenkään muun kuin omistajan edes pitäisi tietää, mitä kokoelmiin edes kuuluu. Sanalla sanoen Lupin siis tekee asioita, joiden pitäisi olla mahdottomia. Eräänlainen taikuri siis.

Nämä ovat vanhoja tarinoita, ja tietenkin aikaansa sidottuja. Toisaalta, en näe mitään estettä sille, etteikö näin taitava varas kykenisi toimimaan menestyksekkäästi nykypäivänäkin. Kohteet ja toimintatavat vain olisivat erilaisia, mutta esim. valepuvut ja naamioituminen toimisivat epäilemättä edelleen, enkä usko että ihmisten herkkäuskoisuus tai johdateltavuus olisivat muuttuneet yhtään miksikään. Pikemminkin nykypäivän teknologian monimutkaisuus on johtanut siihen, että tavallisilla ihmisillä on entistä vähemmän mahdollisuuksia tietää sitä, miten asioiden pitäisi toimia, ja kenties vain asiantuntija voi havaita sen, että jossain järjestelmässä onkin vikaa.

Nämä ovat viihdyttävää luettavaa, ja tietyllä tapaa ajattelen niiden kuuluvan lukijoiden yleissivistykseen. Kunpa vain voisi saada nykypäivään sovitetun version! Siinä valossa en yhtään ihmettele, että nämä ovat olleet kovin suosittuja.