Mia Vänskä: Saattaja
Atena 2011
Sivuja: 308
Atena 2011
Sivuja: 308
Tällä kertaa on jälleen luvassa kauhua. Saattaja on kirjailijan esikoisteos, ja muistelen sen saaneen ilmestyessään hyvin näkyvyyttä kirjablogeissa. Viime aikoina en ole enää liiemmin blogiskeneä seurannut, joten myöhemmistä vaiheista en osaa sanoa mitään.
Kirjan päähenkilö Lilja muuttaa vuosien jälkeen takaisin lapsuudenaikaiseen kotitaloonsa. Edelliset asukkaat ovat muuttaneet kiireellisesti pois, ja tokihan talossa alkaa tapahtua kummallisia asioita. Ennen pitkää Lilja saa tietää omaavansa aivan erityisen kyvyn, johon kirjan nimikin viittaa.
Kovin usein tuntuu olevan niin, että kauhua on helpon tuntuista kehitellä siihen asti, kunnes täytyy ruveta selittämään tai ratkomaan asioita. Tuntemattomat, selittämättömät ilmiöt arkipäiväisessä ympäristössä tuntuvat pelottavilta, mutta tapana on, että tarinan edetessä niille tehdään jotain: selitetään tai selätetään. Ja siinä samaisessa kohdassa tarinat alkavat heiketä; juonen kuljetus ei enää olekaan yhtä helppoa, ja kovin usein tuntuu mukana olevan jonkinlaista toimintarymistelyä, josta en itse jaksa syttyä tippaakaan.
Edellä mainittu pätee - valitettavasti - tälläkin kertaa. Liljan kyky on varsin kiinnostava, ja siitä olisi oman aavistukseni mukaan voinut saada enemmänkin irti. Kykyä olisi varmasti ollut mahdollista käyttää jollain tapaa hyväkseen, mutta tähän mahdollisuuteen ei ole tartuttu. Plussaa annan siitä, että perheväkivaltaan liittyvän ilmeisen juonenkäänteen kirjailija on osannut välttää, vaikka toisaalta hieman toivoinkin saavani siitä lukea.
Kyllä tämä ilman muuta olemassaolonsa kykenee oikeuttamaan, ja pidän todennäköisenä, että luen jonkun toisenkin Vänskän kirjan jossain vaiheessa. Ei näitä liikaa vastaan tule.