Osmo Soininvaara: Jäähyväiset eduskunnalle
Teos 2015
Sivuja: 240
Teos 2015
Sivuja: 240
Osmo Soininvaara jäi pois eduskunnasta kolmannen - ja omien sanojensa mukaan viimeisen - kerran. Viimeksi hän jäi pois 2007 palatakseen neljä vuotta myöhemmin takaisin intoa puhkuen. Ikäväkseen hän joutui kuitenkin huomaamaan, ettei paikka enää ollut entisensä: politiikan teosta oli tullut lyhytjänteisempää helppojen pisteiden metsästystä, eli sanalla sanoen osaoptimointia. Nimestään huolimatta kirja ei suinkaan keskity vain Soininvaaran poistumiseen eduskunnan näyttämöltä, eikä se myöskään ole muistelmateos. Ehkä joku muu nimi olisikin ollut kuvaavampi.
Luin kirjan juuri eduskuntavaalien jälkeen. Mieleen tuli väistämättä, että sekä vaalien tulos että erityisesti vaalikampanjat olisivat varmasti toisenlaisia, jos kaikki äänestäjät olisivat myös lukeneet tämän, mieluiten tietysti etukäteen. Vähintäänkin toivoisin ehdokkaiden ja erityisesti uusien kansanedustajien tämän lukevan, sillä kirjan antama kuva politiikan teosta ja eduskuntatyöskentelystä on kovin erilainen kuin se, mikä minulle on uutisista ja lehdistön kautta välittynyt.
Soininvaaran analyysi viimeisimmän hallituksen epäonnistumisesta on kiinnostavaa, mutta samalla huolestuttavaa luettavaa. Uskon kyllä, kun hän sanoo aikaa juuri heitetyn neljä vuotta hukkaan ja tilanteen sitä myötä ennestään pahentuneen, ja huolestuttavaa on se, että poliittinen kenttä on antanut sen tapahtua.
Pelkkään sormella osoitteluun ja jälkiviisauteen Soininvaara ei suinkaan tyydy, eikä kukaan häneltä sellaista kaiketi odottanutkaan. Analyysin ohessa on luontevasti ehdotus siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten. Eduskunnan työskentelytavassa olisi parantamisen varaa, ja osa siitä vastuusta kuuluu myös medialle: vallan vahtikoiran ensisijainen tehtävä ei pitäisi olla klikkausmäärän optimointi (katso kuvat!), vaan halpahintaisella skandaalijournalismilla pitäisi olla vain välillinen arvo, kun se mahdollistaa resurssien hankkimisen yhteiskunnalliselle valvonnalle ja vaikuttamiselle sitä kautta.
Itse olen useaan otteeseen ihmetellyt vallitsevaa vaalitapaamme, ja Soininvaaran ehdotukset sen vaihtoehdoiksi kuulostivat hyvältä. Voisi tästä huonompaankin suuntaan mennä, mutta ei kovin todennäköisesti.
Minun nähdäkseni asioista voi olla Osmon kanssa eri mieltä, mutta silti kirjan lukeminen kannattaa.