Simon Lelic: Laitos

Simon Lelic: Laitos

Suomennos: Terhi Kuusisto

Like 2012 (alkup. 2011), 355 sivua.

Hammaslääkäri Atrhur Priestley pidätetään yllättäen keskellä päivää. Pidätyksen syytä ei kerrota, eikä se selviä silloinkaan, kun häntä jo kuljetetaan muiden kohtalotoverien kanssa kohti vankilankaltaista laitosta, jota ei oikeastaan edes ole olemassa. Arthurin vaimo joutuu turvautumaan liberaalin nettilehden toimittajaan saadakseen edes jotain apua miehensä kohtalon selvittämisessä, sillä viranomaiset eivät edes tunnusta hänen olevan pidätettynä, vaikka tapahtumasta sattuukin olemaan videotodiste. Henry Graves johtaa laitosta, jonne vangit viedään. Hän tietää, että laitos on perustettu terrorismilainsäädännön nojalla, joka antaa mahdollisuuden vangita ihmisiä määräämättömän pitkäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntejä tai ylipäätään mitään oikeuksia.

Tällainen on Laitoksen lähtökohta. Kirjaa kuvattaessa käytetään termiä "dystopia", mutta minusta se on tarpeettoman voimakas sana, sillä tämänkaltainen tilanne on mahdollista syntyä paljon helpomminkin eikä sen  ole tarpeen koskea koko yhteiskuntaa, ja nimenomaan siitä kirjailija mielestäni meitä varoittaakin. Lainsäädäntö on tehty terrorismia ajatellen, mutta kun mahdollisuudet ovat olemassa, tulee houkutus käyttää niitä vain poliittisten päämäärien palvelemiseen. Kirjan idea on hyvä ja pidän tällaisesta yhteiskuntakriittisyydestä, joskaan en tiedä kritisoiko tämä mitään todellista tilannetta. Guantanamo Baytä kai lähinnä.

Valitettavasti idea jää kirjan parhaaksi osuudeksi, sillä toteutus jää melkoisen laimeaksi. Tarina ei missään vaiheessa pääse kunnolla vauhtiin, eikä hahmoilla ole sellaista intohimoa tekemiseensä, mitä tilanne edellyttäisi. Tapahtumien tunnelma pysyy kautta linjan samanlaisena kuin oltaisiin tekemässä ruokaostoksia keskiviikkoiltana, vaikka kyse on jostain aivan muusta. Kirjailijalla on hyvä teema, mutta hän käsittelee sitä aivan yhdentekevästi.

Lelicin edellinen kirja Katkeamispiste oli toista maata. Sillä oli myös tunteita herättävä aihe, ja tunteet välittyivät myös lukijalle. Laitoksessa linkki lukijan ja kirjailijan välille jää syntymättä.

Laitos pistää ajattelemaan. Spoilaamatta mitään mainitsen vain, että se ei tarjoa ratkaisuja tai vastauksia alkutilanteeseen, mikä voi olla hyväkin asia, koska silloin se ei myöskään tarjoa passiivisuutta ulospääsytienä. Aiheesta pisteet, mutta on hieman sääli, ettei kokonaisuus yllä samalle tasolle.

Norkku on myös tutustunut laitokseen.

Simon Lelic: Katkeamispiste

Simon Lelic: Katkeamispiste

Like 2011, 296 sivua.

Katkeamispiste kertoo koulu- ja sivujuonteena työpaikkakiusaamisesta. Kirja alkaa siitä, että on tapahtunut kouluammuskelutapaus. Ampujalla on ollut yhteensä kuusi luotia, joista viimeisen hän on varannut itselleen. Kotimaisista kouluammuskeluista poiketen on ampuja ollut nuori historian opettaja, Samuel Szajkowski. Tapausta alkaa tutkia komisario Lucia May, joka haastattelee opettajia, oppilaita ja vanhempia. Vähän kerrassaan käy yhä ilmeisemmäksi se, ettei ampuja ollutkaan silkka psykopaatti, vaan hänen ajautumisensa tilanteeseen olikin pelottavan ymmärrettävää.

Kirjailija onnistuu kuvaillessaan olosuhteita, joita kiusattu opettaja joutui kestämään. Hänen tilanteensa ei totisesti käynyt kateeksi, ja lukiessa tulee jälleen sama raivostuttava voimattomuuden tunne, johon olen aiemminkin törmännyt räikeää epäoikeudenmukaisuutta kuvaavien kirjojen kohdalla. Katkeamispiste esittää kysymyksen siitä, kenen vastuulla on koulukiusaamiseen puuttuminen. Samalla se antaa vastauksen sille, mitä voi olla tuloksena jos siihen ei puututa riittävän vakavasti. Siihen nähden on mukava kuulla sellaisista kotimaisista asioista kuin KiVa Koulu, jonka materiaalina Katkeamispistettä voisi jopa käyttää, ainakin yläkoululaisten kohdalla.

Lukukokemus oli voimakas, mutta siitä kiitos kuuluu aiheelle. Uskoakseni ei vaadi kovin ihmeellistä mielikuvitusta laatia tunteisiin vetoavaa kiusaamiskertomusta, ja niinpä siinä on tämäkin kirjailija onnistunut. Tuskin tämä teos jää historiaan kirjallisuuden suurena klassikkona, mutta ajattelemisen aihetta se omalta osaltaan antaa. Suosittelen sen lukemista ainakin kaikille koululaisten nykyisille tai tuleville vanhemmille, sillä on helppo nähdä, että ainoa oikea aika puuttua kiusaamiseen on heti, eikä hetkeäkään myöhemmin.

Aiemmin Katkeamispistettä ovat arvostelleet Karoliina ja Kirjasieppo.