lauantai 13. marraskuuta 2010

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Miina Supinen: Apatosauruksen maa
WSOY 2010, 173 sivua

Apatosauruksen maa on muistaakseni ollut useammassakin kirjablogissa, ja kirjailija pitää blogia itsekin. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä novellikokoelmia olen lukenut kovin vähän. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä tykkään kyllä lyhyistä tarinoista, ja parhaimmillaan ne voivat olla aivan ylivetoja. Ehkä syynä on se, että niitä joko julkaistaan tai kirjoitetaan kovin vähän, tai sitten ne eivät vain saa julkisuutta niin paljon että päätyisivät lukulistalle.

Takakannessa mainitaan mm. näin: "Absurdi lyhytproosakokoelma ylittää naurattamisen rajat terävillä huomioillaan ja inhimillisellä lämmöllään." Absurdi? Se ei luvannut hyvää, sillä olen sen verran yksioikoinen lukija (lieneekö insinööriyden vaiko peräti mieheyden syytä), että haluaisin tarinoissa olevan jokin selvä juju, joka aukeaa ennen seuraavan tarinan alkua. Kaikkein pahinta tarinassa voi olla se, jos sen luettuani mietin, mikä tämän idea nyt oli. Ideaksi voi riittää ihan pienikin juttu, yksi lause tai repliikki, jos se tuo hymyn kasvoille.

Apatosauruksen maa ei ole tasapaksu. Jotkut tarinat ovat siis parempia, ja väistämättä toiset ovat huonompia. Hyvistä jäi selvästi hyvä mieli, enkä halua valita yhtä ylitse muiden. Tykkäsin suurimmasta osasta, enkä osaa olla mainitsematta sitäkään seikkaa, että luin tämän yhden päivän aikana, vaikka paljon muutakin ehti tapahtua. Näin hitaan lukijan kohdalla se lasketaan väistämättä plussaksi.

Luolamies sytytti nuotion; Norsu! Norsu; Hieno ihminen, paitoja, Amy Kakkunen; Kitkerä - aistimellinen teos. Siinä suosikkejani. Tällaisten kirjojen kohdalla voisi olla mahdollista harkita poikkeusta siihen periaatteeseen, etten lue kutakin kirjaa kuin kertaalleen: aikaa kuluu lopulta kovin vähän, ja varsinkin nopeasti luetuista tarinoista voisi saada lisääkin irti toisella kerralla.

7 kommenttia:

  1. Mä pidin eniten varmaan novelleista Kitkerä - aistimellinen teos ja Apatosauruksen maa.

    Oletko lukenut Liha tottelee kuria? Jos et, kannattaa lukea. :)

    VastaaPoista
  2. Luin tämän eilen ja mielenkiintoista oli löytää kahdestakin blogista arviot. Luolamies oli minustakin hilpeä novelli, samoin Kitkerä, mutta myös lapsiarjen novellit.

    VastaaPoista
  3. Olen tiedostanut Liha tottelee kuria:n olemassaolon, mutten lukenut. Kaipa sekin täytyy lisätä listan jatkoksi, sillä en vielä muista pettyneeni mihinkään mitä joku on suositellut.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, toivottavasti en nyt ole poikkeus, joka vahvistaa säännön! :D No, ei vaan, olen varma että tykkäät siitä. :)

    VastaaPoista
  5. Mä(kään) en lähtökohtaisesti innostu novelleista enkä absurdeista kertomuksistakaan, mutta Supisen teoksista pidän kovasti! Aluksi olin sitä mieltä, että Liha tottelee kuria on parempi kuin tämä uusi novellikokoelma, mutta lopulta se taisi johtua vain siitä, että tässä oli niin lyhyitä juttuja, oliisn mielelläni lukenut lisääkin.

    Supisella on taito kirjoittaa hulluja juttuja uskottavasti, se vaatii jo jonkinlaista neroutta. Mahtavaa myös, että hän on löytänyt kustantajan, joka ymmärtää, että kyllä novellin nimi voi olla Ympyrässä niin kuin jumantsuikka käärme! :D

    VastaaPoista
  6. Minäkin suosittelen lukemaan Supisen Liha tottelee kuria! Tätä en ole lukenut, mutta listalla kyllä on jo!

    ps: Kirja tuli perille, KIITOS! Tulee lukuun ehdottomasti tämän kuun puolella!

    VastaaPoista
  7. Noin monta suosittelijaa tuskin voi enää olla väärässä :)

    Kun lukulista tuppaa pitenemään aika nopeasti, niin pitäisi varmaankin harkita jonkinlaista pisteytyssysteemiä, jolla sitä pitää järjestyksessä. Muuten kun uusimmat merkinnät tahtovat olla etusijalla, ja vanhemmat ovat suuressa vaarassa "hautautua" ikiajoiksi.

    VastaaPoista