torstai 21. heinäkuuta 2011

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi 2000, 268 sivua.


Finlandia-haasteen etenemistä ei voi pysäyttää! Luin kirjan vuonna 2004 julkaistun pokkaripainoksen, ja ensiksi huomio kiinnittyi takakansitekstin ihka ensimmäiseen lauseeseen: "FINLANDIA-PALKINTO 2001!" Luulen, että tekstin kirjoittajan korvat ovat punoittaneet tämän jälkeen muutamaan otteeseen, eikä syyttä. Vuoden 2001 Finlandia-palkinto meni nimittäin Hannu Raittilan Canal Grandelle, ja Sinisalon vuoro oli jo vuotta aiemmin.

Ennen päivänlaskua ei voi on fantasiakirja ja esittää vaihtoehtoishistorian. Fantasiaosuus ei perinteisesti ole ollut minua varten, mutta tässä ei ole fantasiaa sen enempää kuin että peikot eivät olekaan satuolentoja vaan ihan virallisesti tunnustettu eläinlaji, joka on löydetty vuonna 1907. Tästä statuksesta huolimatta peikot ovat aivan yhtä harvinainen näky kuin oikeassa historiassakin, sillä ihmisten on äärimmäisen vaikea nähdä niitä luonnossa.

Kirjan kantava juoniosuus koostuu siitä, kun Enkeliksi kutsuttu päähenkilö Mikael, kolmekymppinen menestyvä valokuvaaja ja Homo, löytää kotinsa pihalta peikonpoikasen eikä voi vastustaa houkutusta ottaa sitä kotiinsa asukiksi. Villipetojen pitäminen kerrostaloasunnoissa on lainsäädännön mukaan kiellettyä, ja siksi hän joutuukin suorittamaan kaikenlaiset hoitotoimenpiteet ym. salassa. Mikael on homopiireissä varsin suosittu, ja hän käyttääkin sitä hyväkseen saadakseen peikonhoidossa tarvitsemiaan palveluksia.

Rakenteeltaan kirja on jaettu lyhyisiin pätkiin, joissa kussakin on eri kertoja. Näiden osien seassa on peikkoihin viittaavia katkelmia runoista, kauno- ja tietokirjoista sekä nettisivuistakin. Katkelmat eivät ilmeisesti ole vaihtoehtoishistoriallisia, vaikkakin olisi hyvin kiehtova ajatus, että nekin olisivat Sinisalon omaa käsialaa kirjoitettuna kuhunkin lähteeseen sopivalla tyylillä. Vaikka kertojat vaihtuvatkin nopeasti lyhyimpien pätkien ollessa vain parin rivin mittaisia, ei se haittaa lukijaa lainkaan, vaan kärryillä on helppo pysyä.

Mainittujen seikkojen lisäksi kirjan teemana ovat ihmisten (sekä ihmisten ja peikkojen) väliset valtasuhteet. Mikaelilla on suosionsa mukanaan tuomaa valtaa muita homoja kohtaan, mutta toisaalta hän himoitsee mainostoimiston AD-Marttia, joka on sen myötä yliasemassa. Pessi-peikko on Mikaelin elättinä ja vallassa ja lisäjuonteena on mukana vielä Mikaelin naapuri Palomita, filippiiniläinen postimyyntivaimo, joka on kaupparatsumiehensä täydellisesti alistama.

Ennen päivänlaskua ei voi on virkistävän erilainen romaani. Se pakottaa ajattelemaan noita valtasuhteita samoin kuin ihmisen ja luonnon välistä suhdettakin, joskaan en ainakaan lukurupeamani aikana saanut mitään suurta ahaa-elämystä. Tarina etenee mukavan jouhevasti kohti vihonviimeistä loppunäkymäänsä, josta pidin kovasti. Tämä oli juuri sopivan kokoinen kirja. Ei aivan lyhyt, mutta ei liian pitkäkään menettääkseen mielenkiintoaan. Ei myöskään jäänyt sellaista tunnetta, että olisi halunnut tarinan vielä jatkuvan tai tietää jostain hahmosta lisää. Ollakseen kirjoittajansa esikoisteos on tämä ollut varsinainen nappiosuma! Minusta ei edelleenkään tullut fantasian ystävää, vaan tälläkin kerralla oli enemmän kyse siitä, että sen voi sietää. Arvelen, että Finlandia-palkinnon saamiseen on vaikuttanut juuri tämä virkistävä erilaisuus. Ihan hyvä peruste.



14 kommenttia:

  1. En ole fantasian ystävä minäkään, mutta sait tämän kyllä kiinnostavan todella mielenkiintoiselta. Eikä vähiten juuri sen takia, ettei suomalaisessa kirjallisuudessa tämäntyyppistä kovin usein harrasteta. Minulla onkin Sinisalon Linnunaivot lähiaikoina luettavana, jos pidän siitä, tartun ehdottomasti tähänkin!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kovasti. En tunne juurikaan vetoa fantasiaan ja minulla oli ennakkoluuloja Sinisaloa kohtaan, mutta kirja vei mennessään.

    Aika hauska juttu tuo väärä Finlandia-vuosiluku :)

    VastaaPoista
  3. minäkään en ole fantasian ystävä, mutta tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Ehkä menee lukupinoon saakka joskus...:)

    VastaaPoista
  4. Muistan hyvin, kun luin tätä. Lukemista oli lähes mahdotonta jättää kesken, oli vain luettava eteenpäin. Pidin tästä kovasti!

    VastaaPoista
  5. Voih, tämä on ollut aina lukulistallani, jo vuodesta 2000 ;-D! Minullakin juuri se, että tämä on fantasiaa, on jättänyt kirjan aina hyllyyn. Olisipa kiva ehtiä tämäkin. Ehkäpä, ehkäpä...

    VastaaPoista
  6. Epävarmoja haluan rohkaista siltä osin, ettei tätä kirjaa kannata fantasian tähden vältellä. Jos siis arvosteluni sai yhtään kiinnostusta heräämään, niin suosittelen iskemään kiinni!

    VastaaPoista
  7. Tämä on mun mielestä paras Finlandia-voittaja, jonka olen lukenut! Sinisalo kirjoittaa hyvin, joten ihan senkin takia kannattaa lukea. :)

    VastaaPoista
  8. Tämä on niiiin pakko lukea, mutta monien kommentoijien tapaan vierastan fantasiaa. Haluaisin sitä lukea ja arviosi perusteella tästä olisi hyvä aloittaa.

    VastaaPoista
  9. Tätä kirjaa ei tosiaankaan kannata jättää lukematta pelkän fantasia-luokituksen perusteella. Kyseessä ei missään nimessä ole mikään perinteinen fantasiajuttu.

    Nuo peikkoaiheiset katkelmat ovat ovelia, koska osa niistä on käsittääkseni aitoja, mutta osa Sinisalon keksimiä ja osassa on muokattu olemassaolevaa tekstiä. Muistaakseni esimerkiksi Tuntemattomasta sotilaasta on pätkä, joka on muuten kuin oikeasta kirjasta, mutta peikkojutut on lisätty sinne sekaan. Minua kiehtoi kirjassa erityisesti tuo oikean ja keksityn taruston sekoittuminen.

    VastaaPoista
  10. Komppaan mielipiteitä yllä, eli fantasiaa karsastavien ei missään nimessä kannata pelätä tätä kirjaa! Vaikka peikkoja löytyy, ne ovat niin luonteva osa kirjan todellista maailmaa, että lukiessa melkein unohtaa niiden yliluonnollisuuden tai "sadunomaisuuden".

    Tämä on minunkin suosikkini Finlandia-voittajien joukossa ja jotenkin hyvin erilainen kirja kuin useimmat muut voittajat. :)

    VastaaPoista
  11. Liisa: Juuri tuollaista toivoinkin, siitä iso plussa kirjalle! Toisaalta sitten heti perään vähän pienempi miinus siitä, ettei tällainen rivilukija kykene asiasta itse varmistumaan. Etsin oikein wikipediastakin, josko siellä olisi mainittu jotain.

    VastaaPoista
  12. Minäkin pidin tästä teoksesta, vaikka en olekaan fantasian ystävä. Ehkä tässä sitä fantasiaa oli kuitenkin sopivan vähän ja sulautettuna tavalliseen arkeen, joten kirjan luki mielellään. Tein teoksen pohjalta muistaakseni fantasiakirjallisuuden luennolle esseenkin. Aiheena taisi olla juurikin peikkojen ja ihmisten väliset valtasuhteet sekä erityisesti homoseksuaalisuus.

    VastaaPoista
  13. Sinisalo on yksi ehdottomista kotimaisista naiskirjailijajoista! Tämä kirja on todellakin huikea lukuelämys. Edelleen nousevat karvat pystyyn. Muistan ahmineeni kirjan lähes yhdeltä istumalta.

    En ehkä sijoittaisi fantasiagenreen vaan pikemminkin maagisen realismin kenttään. Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävissä on paljon samoja piirteitä. Pidin molemmista, siitä miten todellisuus sekoittuu mielikuvitukseen ja miten näistä kahdesta elementistä sukeutuu uusi todellisuus. Lähes uskoin peikkoihin tämän kirjan jälkeen.

    VastaaPoista
  14. Linkkasin hyvän juttusi omani perään :)

    VastaaPoista