Pasi Lampela: Kiusaajat

Pasi Lampela: Kiusaajat

WSOY 2011, 123 sivua.

Pasi Lampela on entuudestaan tuttu novellikokoelmistaan Hellekausi ja Kuolemansairauksia. Minun mielestäni debyytti romaanikirjailijana jää edelleen tekemättä, sillä tässä on kyseessä pienoisromaani. Vähäinen sivumäärä on katkottu parin-muutaman sivun pätkiin, mikä edelleen vähentää tekstin määrää. Nopealukuisuudessaan tämä sijoittuukin minun arvostelemistani kirjoista top viiteen, sillä vielä yksi kappale -ilmiö on vahvasti kuvassa mukana.

Päähenkilö Tuomas on noin 18-vuotias, takana on lukion kolmas luokka, ja edessä on kesä enon huvilaa hoitamassa ja ympäristöä kunnostamassa. Lukiovuosi ei ole päättynyt tavalliseen tapaan yo-kirjoituksiin, vaan keskeytynyt talvella mielenterveysongelmiin. Kirjan nimestä voisi päätellä kiusaamisen olevan hallitseva teema, mutta tässäpä sillä ei mässäillä lainkaan vaan pidetään yllättävänkin vahvasti taka-alalla. Lukijalle ei kerrota mitä kaikkea Tuomas on joutunut kokemaan, selvää on vain se, että kokemukset ovat ylittäneet sietokyvyn. Kirjan tapahtumat sijoittuvat parin kesäkuukauden ajalle, siihen kriittiseen vaiheeseen joka tulee määräämään miten Tuomaksen loppuelämä rakentuu suhteessa hänen ongelmiinsa. Pojasta tulee joko mies tai potilas.

Saatuani kirjan päätökseen minun oli pakko palata lukemaan muutamia kohtia vielä uudestaan. Teen sellaista äärimmäisen harvoin, mutta nyt se oli paikallaan eikä edes häirinnyt yhtään. Piti tarkistaa, mitä niissä kohdissa tarkalleen sanottiinkaan ja mitä ajattelin niiden tarkoittaneen. Insinööri tykkää selkeydestä ja kaihtaa arvaamaan pakottamista, mutta tässä tapauksessa omien päätelmien tekeminen oli vain hyvä asia. Myös siitä tykkään, että lukemisen jälkeenkin mieleen pulpahtaa vielä oivalluksia, kun alitajunta on tehnyt työnsä ja pureksinut tarinaa osaltaan.

Luulen, että tämän jälkeen minun täytyy lukea myös se Lampelan ensimmäinen kokoelma Hellekausi, sillä tähän kirjaan tykästyin. Jotain erikoista tässä täytyy olla, kun pituuskin on hyvä juuri tällaisena. En voi välttyä ajatukselta, että novellisti on nyt kirjoittanut ylipitkän novellin, ja onnistunut siinä erinomaisesti!