Arto Salminen: Paskateoria
WSOY 2001, 149 sivua.
Paskateorian pääosassa on iltapäivälehden toimittaja Antti Suurnäkki, joka haluaisi kirjoittaa juttuja yhteiskunnallisista asioista ja epäkohdista. Hän näkee ympärillään asioita, joita olemme tottuneet pitämään tavallisina ja arkipäiväisinä, vaikka niin ei tarvitsisi olla. Yhteiskunnan rapistumisen sijaan päätoimittaja kuitenkin vaatii juttuja, jotka myyvät: missin yllätysraskaus, narkkariäiti tappoi vauvansa, formulakuskin tempaus syöpälasten hyväksi. Suurnäkki yrittää miellyttää pomoaan, mutta lopputulos ei ole oikein toivottu, sillä hänen ja yleisön oletettu uutismaku eivät tahdo kohdata.
Nähdäkseni Paskateoria kritisoi sekä keltaista lehdistöä että etenkin lehtien lukijakuntaa, sillä lehdethän julkaisevat sitä mikä myy. Kysyttäessä kukaan ei tunnu tilaavan seiskoja, mutta silti niiden levikki on ties kuinka paljon ja kaikki tietävät jos niissä julkaistaan repäisevä häväistysjuttu. Journalismin taso voi olla rajattoman alhaalla, mutta silti ne lehdet ovat parturissa ja pitseriassa pinon päällimmäisinä ja kannet repaleisiksi selattuina.
Toisaalta kirja kritisoi myös kaikkia niitä asioita, jotka jäävät kirjoittamatta näiden myyvien juttujen takia. Niiden kohdalla kritiikki ei kohdistu siihen kirjoittamattomuuteen, vaan siihen että asiat ylipäätään ovat olemassa eikä niihin puututa. Teksti on armottoman realistista, jopa inho-. Ja juuri siksi nämä kirjat ovat niin hyviä.
Tykkäsin Turvapaikasta kovasti, mutta Paskateoria on vielä parempi. Erottavana tekijänä on mm. Salmisen käyttämät ilmaisut, jotka ovat jälkimmäisessä nousseet uudelle tasolle. Heikkous on molemmissa kirjoissa sama: kirja loppuu pahasti kesken. Jouduin sortumaan pieneen kikkailuun, jotta en olisi lukenut sitä kerralla loppuun. Mielestäni kyseessä on pienoisromaani pituudeltaan, mutta laadultaan se on täyttä tavaraa.
Salmiset tulevat loppumaan pahemman kerran kesken, joten jos joku suinkin tietää samantyyppisen kirjailijan, niin vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!
:-) kyllä mäkin nämä vielä hommaan... tosin menee kaukolainaamiseksi. Mutta kiitos sneak preview'sta!
VastaaPoistaKiitos tästä, tätä oli herkullista lukea.
VastaaPoistaEnpä osaa ihan suoraan sukulaissieluja Salmiselle nimetä. Voisikohan Juha Seppälän 2000-luvun tuotanto liipata läheltä? Olen lukenut Seppälältä yhden kirjan kauan sitten.
Muistelen myös Asko Sahlbergin nimen tulleen joskus mainituksi Salmisen yhteydessä. Googletuksen perusteella ehkä vähän erityylinen on, mutta ilmeisesti tiukkaa realismia tai inhorealismia hänkin kirjoihinsa panee.
Booksy: Salmisten pitäisi kuulua kaikkien kirjastojen vakiokokoelmaan.
VastaaPoistaSalla: Kiitoksia vinkeistä, täytyy kokeille kumpaakin, kun ovat ihan uusia tuttavuuksia.
Salminen on työn alla myös täällä päässä. Juha Seppälä tuli minullekin monasti mieleen, mutta täysin päinvastaisesti kuin Sallalle: nimenomaan 80- ja 90-lukujen vaihteen varhaistuotanto (etenkin Super Market) alkoi kummitella alitajunnassa rasvaisimpien kappaleiden lukemisen myötä.
VastaaPoistaRaadollisuuden ja pyrkyryyden kuvauksena silkka mestariteos oli tämä. Ja pirun hauska: alapäähuumori oli selvästi mietittyä, ei sitäkään sentään voi läiskiä ihan miten sattuu. Tai no, voi, mutta silloin syntyy pelkkää kesäteatteria ja revyytä.
Hauska kuulla, että Seppälällä voi jatkaa. Entressessä käydessäni en malttanut olla lainaamatta taas yhtä Salmista, joten eivät ne pitkään tule riittämään.
VastaaPoistaNyt luin tämän, laitan illalla juttua tulemaan :-)
VastaaPoistaKyllä tämä oli minustakin sairaan hyvä. Ei yhtä täynnä kontrasti kuin Ei-kuori, tasapainoisempi kuin Turvapaikka... jo etukäteen jurppii että kohta nämä Salmiset loppuu...