Kari Nenonen: Ken kuolleita kutsuu
Book Studio 1991, 200 sivua.
Kotimainen kauhukirjallisuus kuulostaa lajilta, jonka edustus ei ole kovin laajaa tai sitten se on vain pysytellyt hyvin piilossa. Hämmästyin löytäessäni kantakirjastostani Malmilta hyllyn päädystä sanan "kauhu", mutta edestä päin katsoen paljastui karu totuus: kirjoja ei ollut edes yhtä hyllyllistä. Niinpä Morren kirjoittaessa tästä kirjasta piti minunkin siihen tarttua oitis, tai siis niin pian kun se Helmetin ainoa lainattava kappale ehti vapautua ja saapua minun noudettavakseni.
Kirjan päähenkilö Jokke kirjoittaa itse tietokoneohjelman, joka laatijansa yllätykseksi näyttää osoittavan paljon enemmän älyä kuin oli suunniteltukaan. Siinä vaiheessa, kun ohjelman ennustukset alkavat toistuvasti käydä toteen ja ihmisiä kuoleskella ympärillä, alkaa myös yllätys muuttua peloksi.
Softainsinöörinä tykkäsin kovasti siitä nostalgisesta tunteesta, minkä 80-luvun lopun tietokoneiden kuvaus nostatti. Samaisesta syystä joudun myös suhtautumaan hieman kriittisesti kirjan ohjelmistokehityspuoleen, sillä tosiasia on, että jos ohjelma alkaa käyttäytyä tavalla joka kirjassa kuvataan, ei sen kirjoittaja suinkaan epäile ensimmäisenä yliluonnollista ilmiötä, vaan varmistuu ohjelmansa toiminnasta mm. kitkemällä satunnaisuuden pois käytöstä. Toinen moka kirjoittajalle on sattunut, kun yksi päähenkilöistä menee heti juhannuksen jälkeen metsään keräämään suippumadonlakkeja, joiden kasvukausi alkaa elokuun lopussa eikä se silloinkaan tapahdu metsässä.
Nenonen on kirjoittanut mm. Finnwest-länkkäreitä, joita minäkin luin teininä. Seikka on helppo uskoa tämänkin kirjan pohjalta, sillä jotain yhteistä kirjoitustyylissä on. Kirjan perusidea on hyvä ja omaperäinen, ja minusta "pelkän" tietokoneohjelman käyttö kauhun lähteenä olisi riittänyt pidemmällekin. Se olisi kylläkin vaatinut enemmän rohkeutta kustantajalta, sillä lopputulos olisi siirtynyt kauemmas perinteisestä kauhusta. Kauhuksi tämän voi hyvällä syyllä lukea, sillä selvästi pelottavammalta tarina paikoitellen tuntui kuin viime aikoina katsomani elokuvat, joihin kuuluu mm. Saw-sarja, Hellraiser, Omen ja Manaaja. Puutteistaan huolimatta ihan hyvä kirja. Kourallinen lisäpisteitä siitä, että takaa-ajoa ei ole missään kohdassa eikä lopusta muutenkaan ole tehty hollywoodmaista.
Se HelMetin kappale jumitti minulla, sori :D
VastaaPoistaKiva, kun luit tämän :) Meilläkin mies jupisi juurikin tuosta ohjelmiston käyttäytymisestä.
Nyt minun pitäisi vapauttaa se kappale kiireen vilkkaa, jos joku innostuu sitä haluamaan. Tuntuu jotenkin väärältä pitää tällä tavalla kaikkia liikkeellä olevia kappaleita hallussaan :)
VastaaPoistaMinun tekisi mieli tarttua tähän, suomalainen kauhu kuulostaa tutustumisen arvoiselta! Mutta. Jotenkin vierastan tuota ohjelmistopuolta, anteeksi vain ennakkoluuloni, softainsinöörinä varmasti puit minulle nyrkkiä ;) Voisihan tämän ottaa mukavuusalueeltapoistumiskirjana...
VastaaPoistaEi tätä tarvitse pelästyä siksi, että pelkäisi olevansa liian taitamaton tietokoneen käytössä, ehei! Kritiikkini kohdistui nimenomaan siihen, että oikea ohjelmoija ei toimisi samoin kuin Jokke kirjassa teki, joten kirja on kirjoitettu ihan yleistajuisesti.
VastaaPoistaOi, tämä oli lempikirjojani teininä! Pelotti kyllä. Nenosella oli toinenkin hyvä kauhukirja, en nyt muista nimeä..
VastaaPoistaSe ken tulee viimeiseksi on kuolema on toinen ja kauhu-novellikokoelma noitarovio. Lisäksi hämärän rajamailla pokkareita :)
VastaaPoistaT: Nenonen