keskiviikko 1. elokuuta 2012

Petri Tamminen: Rikosromaani

Petri Tamminen: Rikosromaani 
Kansi: Piia Aho 
Otava 2012 
Sivuja: 173 
ISBN: 978-951-1-26464-4 

Kirjan nimenä "Rikosromaani" ei ole kovin omaperäinen. Kun kirjailijana on Petri Tamminen, on kuitenkin odotettavissa jotain muuta kuin perinteinen dekkari.

Tietysti rikosromaanissa täytyy olla pahis, jota otetaan kiinni. Hermann Ångström - Malmin musertaja ja Hämeenlinnan häpäisijä - ei ole perinteinen varas tai surmaaja, vaan hän häpäisee ihmisiä, aiheuttaa huolia, murheita ja häpeää heidän elämäänsä. Omaa etuaan hän tavoittelee vain poikkeustapauksissa, pääasiassa tavoitteena on vain kohteiden henkinen pahoinvointi.

Sitten rikosromaanissa täytyy olla poliisi, ja usein hänen elämänsä ei ole aivan mallillaan. Komisario Vehmas ei ole onnellinen mies. Avioliitto vaimon kanssa päättyi vasten molempien tahtoa, ja leskimiestä painavat selvittämättä jääneet asiat. Koirakin sairastaa yhtenään.

Enon opetuksista valittelin sitä, miten takakannen kuvaus jostain lakoniseen huumoriin ja tilannekomiikkaan liittyvästä tuntui kertovan jostain muusta kirjasta. Rikosromaanin takaliepeessä mainitaan, että "Tälläkään kertaa lakonisen huumorin mestari ei petä lukijoitaan." Valitettavasti joudun toteamaan saman uudestaan: luonnehdinta ei kerro tästä kirjasta, tai sitten lakoninen tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "ei hauska".

Kuten aiemmat Tammisen kirjat, tämäkin on kovin lyhyt, ja tällä kertaa tuntui loppuvan kesken. Viimeisen sivun luettuani kurkistin vielä pari tyhjää eteenpäin, jos sieltä löytyisi jatkoa. Ei löytynyt, jäi vain tunne, että menikö minulta jokin suurempi viisaus sivu suun. Jos meni, niin arvelen sen liittyvän siihen, miten pitäisi elää enemmän hetkessä ja jättää murehtimatta asioita, jotka eivät (vielä) ole edes tapahtuneet. Ainakin se olisi ihan hyvä ohje, vaikkei Rikosromaanista olisikaan peräisin.

Edellä oleva kuulostaa aina negatiiviselta, mutta se ei kunnolla kuvaa jälkitunnelmaani kirjasta, sillä se on kaikesta huolimatta enemmän plussan puolella kuin miinuksen, enkä aio jättää Tammista jatkossakaan vaille huomiota.

14 kommenttia:

  1. Olet päässyt näemmä haukkaamaan jo kirjasyksyä.

    Vähän sekavan olon arviosi jätti, en pääse ihan selvyyteen kannattaako tämä hankkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtuu varmaan siitä, että oloni kirjan jälkeen on vähän sekava :) Ei tämä mielestäni Tammisen parhaimmistoa ole, joten varauksettomasti en ole valmis suosittelemaan.

      Poista
  2. Huijui! Juuri hain Rikosromaanin kirjastosta. Olen pitänyt paljon - miltei varauksetta - Petri Tammisen kirjoista. Äkkiä lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammista tämäkin oli, joten kiinnostavaa nähdä mitä pidät!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Hämmentävää. Jaksoin viitisenkymmentä sivua ja jätin kesken. En saa otetta, en löydä punaista lankaa. :((( Edellinen Tammisen kirja oli oikein hyvä ja olen tykännyt kaikista muistakin mitä olen häneltä lukenut. Tämä en nyt vaan nappaa.

      Poista
    4. Toivottavasti et minun vuokseni, en haluaisi kannustaa ketään jättämään kirjoja kesken.

      Poista
    5. Ei nyt sentään. :) Ehkä syynä on pikemminkin Vehmaksen vetämättömyys ja Hermann Ångströmin olemuksen epämääräisyys. Kokonaisuus jää siten hieman flegmaattiseksi.

      Voisin yrittää Rikosromaania myöhemmin uudemman kerran - josko lukukoneeni käynnistyisi sitten paremmin.

      Poista
    6. Taipui vaan ei taittunut:
      http://lukukausi.blogspot.fi/2012/08/petri-tamminen-rikosromaani.html

      Poista
  3. no ompa tylsä kansi §ja takakansi ja nimi kirjalla (ja sisältö??) - jos tässä siis oli ajatuksena tehdä vähän uudenlaista Tammista? Olen odottanut tätä kun lulin tämän olevan juuri sellainen uusi aluevaltaus... No, varmaan tutustun kuitenkin, sen verran olen Tammisesta tykännyt. Hmmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se piti vielä lisäämäni, että sehän voi olla hyvä tunne että halauisi lukea pidempään. Mutta jos tunne on sellainen että TÄH?! ni se ei tietty ole kiva. (Erityisesti elokuvissa on jo pitkään ollut minusta tämä meininki että piste laitetaan suunnilleen keskelle tarinaa...)

      Poista
    2. Tässä se kesken loppuminen tarkoitti nimenomaan sitä pisteen laittamista keskelle tarinaa.

      Poista
  4. Minusta tämä oli ihan hyvä. Ei toki aivan Tammisen parhaimmistoa, mutta sisälsi monta mainiota kohtaa. Muutaman kerran naurattikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tästä olisi voinut saada paremmankin. Vähän harmi, sillä idea on hyvä.

      Poista