Maarit Verronen: Luolavuodet
Kansi: Markko Taina
Kirjayhtymä 1998
Sivuja: 141
ISBN: 951-26-4369-3
Luolantutkimus osoittautuu monipuoliseksi tieteenlajiksi sopeutuen hyvin sen mukaan, mikä kunkin tutkijan erikoisala on. Matemaatiikka vain tahtoo olla vaikea tapaus, ja niinpä Vjeshtan rooli ei muodostukaan tieteellisen tavoitteelliseksi, vaan hän tutkii luolia koska tykkää siitä. Luolantutkimuksen kuvaus kuulostaa näin maallikon korvaan asiantuntevalta; tuskin kyse on ainakaan silkasta fiktiosta.
Luolat ja elämä niissä toimii myös vertauskuvina päähenkilön omalle elämälle ja itsensä etsimiselle. Myös Vjeshtan vanhempien pakolaistaustan ja kyläläisten välinen suhde löytää vastinparinsa yli 20000 vuoden takaa. Verronen onkin saanut hienosti mahtumaan monitasoisia elementtejä näinkin pieneen sivumäärään. Mieleen tulee pitkä novelli, eikä ero tietysti suuri olekaan. Loppupuolelta löytyi novellimainen yllätyskin, mikä ilahdutti minua suuresti.
Tämä oli juuri niin hyvä kuin Verroselta uskalsin toivoakin. Ei mikään suuri kirja, mutta erinomainen välipala, oikein maukas!
Tätä ovat muutkin kehuneet. Löysin taas hiljattain Verrosen kirjat vuosikymmenen tauon jälkeen, ja tämä taistelee nyt tosissaan paikasta lukulistalla ;)
VastaaPoistaKannattaa ottaa listalle, ei vie paljoa aikaakaan!
PoistaTämä on ensimmäisiä Verrosiani, ja se on edelleen mielestäni yksi parhaista ellei hänen parhaansa. Kiehtova aihe jostain syystä ja loistava tunnelma on jäänyt mieleen, vaikka en sitä lopun yllätystä enää muistakaan. Sittemmin Verrosen kirjat ovat muuttuneet jotenkin...urbaaneimmaksi ja synkemmiksi? Loppupäästä on aika monta jo rästissäkin, vaikka edelleen pidän Verrosta yhtenä suosikkinani. Tämän voisi jopa lukea uudelleen. (No, ehkei sentään.)
VastaaPoistaKirjojen muuttumisesta en (vielä) osaa sanoa mitään, olihan tämä vasta toinen romaani. Tunnelma oli jotenkin raskas, joten sikäli kyllä sopi kirjoittajalleen.
PoistaNiin, varmaan se tunnelma oli enemmänkin raskas kuin loistava, jolla oikeastaan tarkoitin jotakin sellaista, että se vangitsi ja piti otteessaan. Kirja on jäänyt vahvasti mieleen, vaikka lukemisesta taitaa olla pitkälti yli 10 vuotta.
PoistaTai kymmenisen vuotta, tuskin tätä ihan uutena luin :)
PoistaMinäkin muistan pitäneeni tästä, mutta siitä on yli kymmenen vuotta, joten en muista kirjasta mitään muuta kuin että aiheena oli luolat. Oletko jo lukenut Yksinäisen vuoren? Sekin oli minusta hyvä - en kyllä muista mitään siitäkään. :D
VastaaPoistaEn ole lukenut Yksinäistä vuorta, mutta tarkoitus olisi lueskella Verrosenkin kaikki kirjat hiljalleen.
PoistaTämän luin silloin aikoinaan suht uutena ja muistelisin sen olleen ihan mainio välipala mutta kun vastaavia henkilöhahmoja oli nähnyt jo useampia kirjoissaan niin jäi tosiaan hieman välipalaksi.
VastaaPoistaVaikka Verrosella onkin yhä tunnistettava tyyli ja suosikkiteemoja ja -henkilötyyppejä niin se skaala on kuitenkin levinnyt paremmin ja tähänkin voisi ehkä uudelleenluettuna suhtautua paremmin itsenäisenä teoksena.
Minulle tämä oli toistaiseksi vanhin Verrosen kirjoista.
PoistaIhanaa ihanaa, lisää Verrosta! Minulla odottaakin jo hyllyssä pari hänen teosta ja se Karsintavaihe, jonka lainasin kesällä, on yhä lukematta ;) Mutta PIAN!
VastaaPoistaOdotellaan mielenkiinnolla!
PoistaMuistan tämän vuosien takaa, luin Luolavuodet kirjaesitelmää varten yläasteella ja pidin. Tosin arvosteluasi lukiessa epäilin jo, olenko kyseistä kirjaa koskaan edes lukenut - niin vieraalta tarkempi juoni kuulosti. Niin sitä vain vuosien mittaan unohtaa lähes kaikki yksityiskohdat.
VastaaPoistaEi kaikkea voi millään muistaa, onneksi. Jotkut bloggaamanikin kirjat ovat jo painuneet unholaan niin pahasti, etten muista edes mikä niiden aiheena on ollut, saati sitten yksityiskohtia. Jätän kuitenkin kohteliaasti mainitsematta mitään nimeltä :)
Poista