Taru Luojola & Tarja Sipiläinen (toim.): Kumman rakas
Kansi: Tuli Hypén
Osuuskumma 2012
Sivuja 245
ISBN: 978-952-6642-00-0
Osuuskumma on ihan uusi kustantamo, ja Kumman rakas on sen ensimmäinen kirja. Kustantamo keskittyy pelkästään kotimaiseen spefiin. On kiinnostavaa nähdä, mitä tuleman pitää; jääkö se vain marginaaliin vai voisiko lukijoita löytyä enemmänkin.
Kumman rakas on novelliantologia 14 kirjoittajalta. Aiheena on "erilainen rakkaus", mikä pääsääntöisesti tarkoittaa jollain tavalla spefimäistä tarinaa, mutta monessa tarinassa on myös rakkauden kohdalla kyse jostain muusta kuin kaikkein tavanomaisimmasta.
Lähtökohtaisesti en muistanut ainoatakaan kirjoittajaa entuudestaan, joskin pari nimeä kuulosti kyllä tutulta, mutta en osannut yhdistää niitä mihinkään. Kenties ovat tulleet vastaan jossain muussa antologiassa.
Kuten odottaa saattaa, tarinat ovat keskenään kovin erilaisia, ja se vahvistaa entisestään arvosteluni subjektiivisuutta: jos laittaisin ne paremmuusjäsjestykseen, saattaisin helposti olla aivan yksinäni järjestykseni kanssa. Sisällysluetteloa silmäillessäni näyttäisi siltä, että pidin enemmän miesten kirjoituksista. Asiaan saattaa hyvinkin vaikuttaa se, että rakkaustarinoissa miesnäkökulma yksinkertaisesti vetoaa enemmän miehiin ja päinvastoin.
Heti ensimimmäinen novelli, Tuomas Salorannan Diplomaattinen selkkaus sai minut pohtimaan scifin ongelmia. Siinä jonkin kuvitteellisen humanoidilajin edustaja menee diplomaattina vierailulle toisen vieraan lajin luo. Pidin outona oletusta siitä, että molemmat lajit ovat jotenkin itsestäänselvästi nisäkkäitä, ja karkeamman puolen edustaja nimenomaan kummasteli toisen anatomiaa. En myöskään voinut välttyä siltä ajatukselta, että kun näiden lajien edustajat ajautuvat intiimiin kanssakäymiseen, niin kysehän on oikeastaan eläinseksistä, molempien kannalta tasapuolisesti.
Aleksi Kuution Raskas isä -novelissa liikutaan noitien joukossa. Ympäristö oli sellainen, että olisi kiinnostanut lukea enemmänkin. Eletään noitavainojen aikaa, mutta tarkastelu tapahtuu noitayhteiskunnasta käsn.
Antti Riimuvuoren Nettideitti kertoo luuserista, joka kuitenkin tapaa netissä naisen, joka vaikuttaa olevan liiankin hyvää ollakseen totta. Idea, joka tekee siitä lopulta spefiä on hauska, ja novelli on mielestäni oikein toimiva!
Jussi Katajalan Katarsis sijoittuu antiikin kreikan kaupunkivaltioon, jonka suojeluspyhimys ottaa fyysisen hahmon. Historiallinen miljöö toimii hyvin.
Tarja Sipiläisen Pintaa syvemmälle on ainoa naisten kirjoittama, jonka nostan esiin. Kertomus sinänsä on melko yksioikoinen naisen ja Saimaassa elelevän lonkero-otuksen romanssi, mutta pidin kertojaäänien vuorottelusta, minkä hoksasin vasta muutaman sivun luettuani.
Taru Luojolan Kuuntele Tomppaa keskittyy lähinnä lihalliseen rakkauteen, mutta nostan sen esiin ainoana, jossa rakkauden erilaisuus tarkoitti puhtaasti maskuliinisten miesten välistä suhdetta. Kaksi naista oli esillä useammassakin, mutta miehet vain tässä.
Suosittelen spefin ystäviä kokeilemaan tätä, vaikka etenkin naislukijoiden mieltymykset luultavasti eroavatkin omistani.
Enpä ole aiemmin ko. kustantamosta kuullut (no ihmekkös tuo, kun kerta ensimmäinen kirjakin vasta tullut), mutta jännä kyllä nähdä, miten tavoittaa lukijoita. Kotimainen spefi on itselleni aika vieras alue, mutta tämä novellikokoelma ei vaikuta hullummalta kuitenkaan, joten kyllä vähän jopa mielenkiinto heräsi :)
VastaaPoistaMinusta tässä ei ollut yhtään sellaista heikkoa lenkkiä joka olisi mennyt kokonaan ohi tai yli hilseen, mikä on aina kiva asia.
PoistaOnko Taru tässä tapauksessa miehen nimi tai salanimi? Hämmennys.
VastaaPoistaOlin itsekin hämmentynyt asiasta. Pikainen googlaus antoi ymmärtää, että kyseessä olisi transpersoona. Ennen kutakin novellia kirjassa on piirretty kuva kirjoittajista, ja siinä Tarun kohdalla on selvästi miehen kuva, joten ajattelin hänet mieheksi. Pahoitteluni, jos olen väärässä.
PoistaPitipä lukea juttusi vaikka yritin vastustaa kiusausta kun tämä on vielä kesken... Heh, en kyllä laita paremmuusjärjestykseen sisältöä! Mutta tuota ensimmäistä novellia kommentoin sen verran, että eläinseksi ei käynyt mielessänikään; sen sijaan hihittelin ihastuneena sotaisan rodun selvästi pohojalaasta ja samalla selkeästi homoeroottista uhoa...
VastaaPoistaOsuuskummaa täytyy ehdottomasti pitää silmällä. Sieltä voi tulla ihan mitä vain. :D
Murteen käyttö toiselle rodulle oli onnistunut tehokeino.
PoistaEläinseksi ei varmasti tulekaan kovin äkkiä mieleen. Kun puhutaan eri planeetoilla kehittyneistä lajeista, niin minusta on syytä olettaa niiden olevan geneettisesti paljon kaumpana toisistaan kuin ihmiset ovat kaikista nisäkkäistä (ja oikeastaan kaikista muistakin maan eliöistä). Toki oletus siitä, että lajit ovat kehittyneet eri paikoissa ei ole itsestään selvä, mutta siitä minä lähdin liikkeelle.
Yleensä ei pitäisi kommentoida omista teoksista annettua kritiikkiä, mutta tällä kertaa sen teen, tuosta eläinseksistä kuitenkin sai päivän parhaat naurut. :D
VastaaPoista"Diplomaattinen selkkaus" ei oikeastaan ole scifiä vaan avaruusoopperaa Tähtien sodan, Babylon 5:n sun muiden hengessä. Niinpä eri olentolajit ovat lopulta hyvin ihmismäisiä. Realistista tämä ei ole, mutta ns. kuuluu valittuun lajityyppiin. :)
Antologian kuvituksesta on sanottava, että kuvathan missään tapauksessa eivät esitä kirjoittajia vaan jotakuta novellin henkilöä. Tarkkaan katsoessaan huomaa, että Taru ei ole ainoa jonka kohdalla sukupuolet eivät täsmää.
Juuri sinun novelliisi oloso pitänyt lisätä, että pidin siitä enemmän kuin tekstistä voisi äkkiseltään ajatella, minulla jäi sen kohdalla paasaus päälle. Eikä sitä eläinseksiajatusta niin vakavasti pidä ottaakaan, kunhan tuli mieleeni :D
PoistaKuvituksen osalta olin paikoitellen hämilläni, enkä keksinyt niiden esittävän muuta kuin kirjoittajia. Kiitoksia selvennyksestä joka tapauksessa!
"Elä imelästi" -neuvo on suosikki, mutta vakavasti oletettava sketsi on fantastinen kipurefleksi...
VastaaPoistahttp://ampiaisentori.blogspot.fi/
´
´
ampiaisen tori... WOW.
VastaaPoista