Jouni Hynynen: Paskapuhetta

Jouni Hynynen: Paskapuhetta
Like 2013
Sivuja: 100

En ole aiemmin Hynysen kirjoituksiin tutustunut, eikä tämän kirjan jälkeen tunnu siltä, että olisin jäänyt paljosta paitsi. Jos kirjan nimi on Paskapuhetta ja se kuvaa sisältöäkin ihan mukiinmenevästi, niin herää kysymys, miksi tämä on pitänyt julkaista lainkaan? Jos sanotaan ihan suoraan, niin tästä tulivat mieleen Juha Vuorisen kirjoitukset, eikä se ole hyvä asia. Vuorinen tuli mieleen jopa niin paljon, että hänen kustantamolleen Hynynen voisi sopia oivallisesti, mutta toisaalta he saattavat olla liiankin lähellä toisiaan.

Kirjassa on muutama erillinen teksti, joista kullakin on edes jollain tapaa sama aihe, ja kaikkia Hynynen käsittelee samalla tapaa: teksti on silkkaa tajunnanvirtaa. En jaksa uskoa, että tätä olisi pahemmin kustannustoimitettu. Yhdestäkään aiheesta ei tule mieleen, että kukaan olisi tuntenut tarvetta avautua juuri siitä. Sen sijaan kyse on siitä, että kirja on täytynyt saada kasaan ja jostain on ollut pakko kirjoittaa.

Kaikki Hynysen teksti tuntuu liikkuvan niin paljon seksissä ja viinan kanssa lotraamisessa, että on nostettava hattua sille, joka on jaksanut kaikki hänen kirjansa lukea. Tästä kirjasta en löytänyt mitään uutta juuri noihin aiheisiin liittyvää, mutta on sanottava, että Hynysen seksifantasia Jutta Urpilaisesta oli kyllä ihan pirteä, vaikka senkin viehätys kohdistui yksinomaan siihen, että kohteena oli juuri valtiovarainministeri. Samassa yhteydessä huomasi hyvin sen, miten nopeasti tällainen kirja vanheneekaan, kun mainitut ihmiset eivät enää olekaan päivänpolitiikan valokeilassa.

Vaikka olenkin kuvaillut kirjaa negatiivissävytteisesti, ei tämä siltä jää vaille suositteluja: henkisesti tai fyysisesti yläasteikäiset mieshenkilöt voivat hyvinkin löytää tästä mieluista luettavaa. Ylipäätään lukijat, joille muuhun kuin sarjakuvakirjaan tarttuminen tuntuu vastenmieliseltä, kuuluvat kohdeyleisöön. Kaikille muille suosittelen jotain muuta.