Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
Atena 2016
Sivuja: 200

En oikeastaan edes tiedä, miksi tulin valinneeksi tämän kirjan. Luultavasti syynä oli viime kädessä se, että luvassa piti olla ronskia tekstiä sinkkuelämästä ja seksistä. Kaikkiahan nyt sellainen kiinnostaa.

Kyllähän kirja lupauksensa piti: teksti on ronskia ja seksiä on ihan riittävästi. Lukijana taisin vain mennä vipuun: ronski teksti ja seksi eivät riitä sisällöksi, jos ei kyse ole silkasta pornosta, ja tässähän ei ole. Vaikka tekstissä ei ole tarvinnut ryhtyä kiertelemään mitään häveliäisyyssyistä, on sisällössä kuitenkin seksiä tärkeämpänä se sinkkuelämä. Varatut ajattelevat sinkkuelämää auvoisena vapaan seksin ihmemaana, mutta unohtavat aivan liian helposti yksinäisyyden ja mahdollisen paineenkin pysyvän parisuhteen löytämiseksi.

Juuri siitä tässäkin on kyse: kirjoittaja haluaa löytää sen oikean, eikä oikein millään muulla ole kunnolla väliä niin kauan kun hän on yksinään. On toisaalta huvittavaa lukea siitä, miten kirjoittaja pohtii yhden yön säädön jälkeen, montako päivää hänen kuuluu odottaa miehen yhteydenottoa, ennen kuin voi itse soittaa. Toisaalta kuitenkin taustalla on koko ajan toive ja ajatus siitä, voisiko hänessä sittenkin olla aviomiesainesta. Miltä tuntuisi esitellä hänet vanhemmilleen, ja mikä olisikaan osuvin häämatkakohde juuri hänen kanssaan.

Vaikka luinkin tämän oikein mielelläni, en voinut välttyä tunteelta, että tämä on kuitenkin kirjoitettu jotakuta muuta ajatellen. Arvelen, että miesten on vaikea samaistua tähän, vaikka olisivatkin sinkkuja, siksi vahvasti naisellinen näkökulma korostuu. Vakaassa parisuhteessa elävät tietysti löytävät tästä sellaisen "onneksi minun ei tarvitse murehtia tuollaista" -elementin. Tärkeimpänä kohteena ajattelen joka tapauksessa olevan sinkkunaisten.

Olisi kiinnostavaa, jos joku mies tekisi tästä version omasta näkökulmastaan. Luulen, että se näyttäisi ihan erilaiselta.