Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja 

Kansi: Jussi Kaakinen 

Helsinki-kirjat 2010, 223 sivua 

ISBN: 978-952-5874-09-9 

Veljeni vartija oli niin mukava kokemus, että halusin lomani alkajaisiksi lisää Tuomaista, ja vielä parhaasta päästä. Parantaja on palkittu Vuoden johtolanka -palkinnolla 2011 ja käännösoikeuksia myyty ympäriinsä. Reilu kuukausi sitten Prahassa panin merkille miten metron liukuportaissakin mainostettiin Parantajaa, ja kirjakaupan niin ulko- kuin sisäpuolellakin oli isoja mainoksia:

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Helsinkiin. Aikaa ei ole kulunut paljonkaan, mutta mm. Länsimetro on ehtinyt valmistua ja ilmastonmuutos jyllää kovalla kädellä. Maailmalla käydään useita sotia samanaikaisesti, ja esim. Kiina ja Intia ovat sodan partaalla riidellessään vedestä. Etelä-Eurooppa autioituu ja ilmastopakolaisten virta kulkee pohjoista kohti Suomen ollessa luonteva kohdemaa. Myös Suomen sisällä muuttoliike kohdistuu pohjoiseen, eikä Helsinki ole enää entisensä. Autioituneita taloja löytyy kosolti ja metrotunnelit tulvivat ajoittain vedestä. Yhtämittaista sadetta on jatkunut kuukausitolkulla.

Runoilija Tapani Lehtisen vaimo on kadonnut. Hän on ollut kateissa vasta yhden päivän, joten poliisi ei tapahtumalle korvaasa lotkauta, mutta runoilija tietää jonkin olevan vialla. Hän ryhtyy etsimään puolisoaan kaikkialta, ja niin dekkarin ainekset onkin koossa.

Odotukseni kirjaa kohtaan olivat varsin korkealla, mutta jouduin pikkuisen pettymään. Kirjan miljöö on erinomainen kaikessa kantaaottavuudessaan, mutta kuitenkin realistinen. Tunnelma on myöskin kohdillaan, mutta juoni on se, joka tökkii. Minun makuuni se on vain liian yksioikoinen. Tapa, jolla asiat vähitellen selviävät ei ollut aivan ennalta-arvattava, mutta ikävän suoraviivainen silti. "Aha, siinä se odotettu yllätys nyt tuli." Pidän sellaisesta, että juonessa kulkee monta lankaa, jotka punotaan yhteen, mutta tässä langat olivat hennonpuoleisia. Tapahtumia tarkastellaan vain Tapanin näkökulmasta, ja välillä käydään vilkaisemassa hänen ja vaimonsa aiempia vaiheita, jotka eivät kuitenkaan lisää juoneen mitään, vaan ainoastaan rakentavat kirjan rakkauskertomuksellista puolta.

Jos kuulostan edellä negatiiviselta, niin se johtuu juuri odotusteni korkeudesta. Kirja on ihan hyvä, mutta minun makuuni ei mikään täysosuma. Ilman muuta tulen lukemaan vielä Tuomaisen esikoisenkin.

Parantajaa ovat lukeneet myös anni.M, Booksy, Kirsi, Rachelle, Mimu ja Kirjavinkkien Salla P.