Tuomas Kyrö: Miniä
Kansi: Eevaliina Rusanen & Pekka Niittyvirta
Kirjakauppaliitto 2012, 122 sivua
ISBN: 978-952-67705-0-5
Tämä kirja ei totisesti enää esittelyjä kaipaa, ja oikeastaan koko arvostelun voisi kuitata kaikessa lyhykäisyydessään "minäkin luin tämän." Yritetään nyt kuitenkin.
Tällä kertaa mielensäpahoittajaa tarkastellaan siltä kantilta, millaista on yrittää tulla toimeen hänen kanssaan tyystin erilaisista lähtökohdista edes parin päivän ajan. Mielensäpahoittajan miniä Liisa on nykyaikainen uranainen, joka on perheessä se joka tienaa rahaa ja hankkii autot. Kohtalo heittää mielensäpahoittajan Liisan luoksi pariksi päiväksi. Hauskuus syntyy siitä, että nyt mielensäpahoittaja on vieraana toisen ihmisen katon alla ja istuu hänen pöydässään, mutta ei silti ole valmis antamaan periksi luutuneista asenteistaan ja käsityksistään.
Kirja on pituudeltaan samaa luokkaa muiden mielensäpahoittajien kanssa, mikä on jälleen kohdallaan, sillä pieninä annoksina nämä toimivat hyvin. Kirjan juoni on kovin yksinkertainen eikä pääse yllättämään omaperäisyydellään, mutta eipä tässä sen varassa liikutakaan.
Minulle tuli tunne, että mielensäpahoittamiset on nyt nähty. Kaikki kolme kirjaa ovat olleet hauskoja ja erinomaisen viihdyttäviä, mutta missään nimessä en haluaisi lukea niitä yhteen putkeen, vaan nimenomaan sopivan väliajan kera. Kokisin kuitenkin jo yllättäväksi sen, jos tästä aiheesta vielä saisi puristettua jotain irti siten, että sitäkin voisi pitää onnistuneena eikä vain lypsylehmänä. Aikansa kutakin.
Muita näkemyksiä Miniästä voi etsiä vaikkapa täältä.
Kuulostaa vähän siltä, että Kyrö yrittää luoda kirjoistaan omaa universumia. Samaa on tällä hetkellä tekemässä mm. Janne Kuusi (sic) tähänastisilla kirjoillaan "Vapaus" ja "Banksteri". Eli eri kirjat limittyvät ja viittaavat toisiinsa, sijoittuen samaan kirjailijan luomaan todellisuuteen. Suhtaudun näihin viritelmiin lähtökohtaisesti hieman epäillen: mielestäni parhaiten on onnistunut Vonnegut, eikä hänkään lutraa intertekstuaalisuudella. No, ainakin on hyvä, ettei Kyrö äidy maalailemaan ranskalaiseen tapaan ja kirjoittamaan yli 500-sivuisia saaganpalasia.
VastaaPoistaAjattelisin ennemmin kyseessä olevan vain menestyksekkääksi osoittautunen idean jatkaminen. Mielensäpahoittaja henkilönähän lienee kaikille enemmän tai vähemmän tuttu.
PoistaOlit linkkilistan kuudes painaessani linkkiä.
VastaaPoistaMinua haittasi hieman tunne, että teos oli kirjoitettu kovassa kiireessä. "Kukanpäivän lisänä" se tosin oli ok :)
Kerran googlasin heti arvostelun kirjoitettuani, ja olin saman tien kakkosena. Toki googlella onkin etulyöntiasema bloggerin tekstien suhteen.
PoistaOon huomannut saman asian, luulen googlen arvottavan tuoreita juttuja suosituilta sivuilta, niin kuin varmasti blogisi on.
PoistaKirsi, jonka jutun näin ensin, oli vielä kylläkin listan ykkönen.