Antti Tuuri: Eerikinpojat

Antti Tuuri: Eerikinpojat 

Kansi: Hannu Taina 

Otava 2001, 316 sivua 

ISBN: 951-1-17450-9 

Tämä kirja valikoitui luettavakseni puhtaasti edellisen pohjalta, sillä kyseessä on saman Äitini suku -sarjan ensimmäinen kirja. Tapahtuma-aikana on 1730-luku, ja nimestään huolimatta päähenkilönä ja kertojana on piikatyttö Ulla. Isännän epäonnistuneen raiskausyrityksen seurauksena hän joutuu lähtemään karkuun, eikä suopeaa vastaanottoa tahdo löytyä muualta kuin herätysliikkeen johtajien, Eerikinpoikien, luota. Eerikinpojat puolestaan on tuomittu vääräuskoisina maanpakoon, ja Ulla päättää seurata näitä hyviä ihmisiä minne he päättävätkään mennä.

Kirjan teemana on uskonvapaus ja suvaitsemattomuus. Eerikinpojat ja heidän seuraajansa haluavat elää alkuseurakunnan tavoin ammentaen säännöt uskolleen pelkästään raamatusta eikä mistään muualta. Luterilainen kirkko näyttää heistä samanlaiselta Baabelin portolta kuin katolinenkin, sillä kirkon edustajat eivät katso suopeasti ketään, joka yrittää luikerrella ilmaiseksi sivuuttaen sellaisia maksullisia seremonioita kuin kasteen, ripin ja hautauksen. Eerikinpojat eivät ymmärrä miten nämä maksut oleellisesti eroavat Lutherin parjaamasta anekaupasta, eikä sitä lukijallekaan paljasteta.

Tavalliset ihmiset eivät välitä kirkon kirstuun kilahtavista kolikoista, mutta heidät taas on lietsottu pelkäämään kaikkea erilaista: jos jollekin eivät Lutherin opit kelpaa, niin hänen on oltava noita. Kuolleiden sisäelimet leikellään ulos ja lapsia syödään elävältä; tietäähän sen, jos ei meidän kirkkomme kerran kelpaa. Tanskan rannikolle rakennettu sauna ei myöskään saa osakseen ymmärrystä, vaan suomalaisia jumaia siellä palvotaan salamyhkäisissä palvontamenoissa, joissa alastomana ryvetään ties missä noitahöyryissä.

Tässä on tosiaan kyseessä sarjan aloitusosa, ja kieltämättä jatkoa jääkin odottamaan. Sen vuoksi tämä ei erillisenä yksittäisenä kirjana ehkä toimi niin hyvin kuin vaikkapa Kylmien kyytimies, sillä tarina jää kesken. Jos Ullan elämäkertaa kirjoitettaisiin joskus vuosien kuluttua, niin tämän vaiheen voisi kuitata hyvinkin lyhyesti riippuen siitä, miten kiinnostavia tulevat vaiheet ovat olleet. Sarjan seuraava teos onkin nimeltään Ullan kirja, joten ilmeisesti niissäkin on ollut jotain kerrottavaa :)

Minä pidin tästäkin kirjasta, joskaan en yhtä paljon kuin kyytimiehestä. Tällainen (aiheellinen) kriittisyys kirkkoa kohtaan on minulle mieluisaa luettavaa, ja Tuurin kertojanlahjoista en viitsi enää erikseen edes mainita.

Eerikinpoikien matkassa on purjehdittu myös Valopolulla.