Lubna Ahmad al-Hussein: Olenko kirottu?

Lubna Ahmad al-Hussein: Olenko kirottu? Nainen, sharia ja Koraani 

Suomennos: Tommy Granholm 

Kansi: Leena Kilpi 

Minerva 2011, 214 sivua 

ISBN: 978-952-492-535-8 

Minun oli tarkoitus pysytellä erossa tällaisista kirjoista, koska niistä tahtoo vain tulla joko vihaiseksi tai pahalle mielelle. Silti en malttanut mieltäni vaan ryntäsin suin päin varaamaan kirjan heti luettuani Booksyn arvostelun. Jo aiemmin olen lukenut saman kirjoittajan kirjan 40 raipaniskua, joten saatoin aika hyvin arvata, mistä olisi kysymys.

Lyhyesti sanottuna kyse on naisen asemasta islamilaisissa maissa. Kirjailija käy aluksi läpi sitä, mitä Allah on sanonut miehen ja naisen välisistä suhteista, naisen asemasta, avioliitosta jne. Sitten hän esittelee hieman islamiin kuuluvaa hadith-järjestelmää, joka on hyvin mittava joukko perimätietoa ja kuulopuheita uskontoon liittyvistä asioista. "Mittava" on aliarviointia, sillä kyse on jopa sadoistatuhansista(!) tekstinpätkistä, joista osaa pidetään muita luotettavampina.

Seuraavaksi kerrotaankin sitten, mitä kaikkea haditheista löytyykään aiheeseen liittyen. Kirjailija tuo ansiokkaasti esiin sen, miten hadithit ovat keskenään ristiriitaisia ja toisaalta ristiriitaisia Koraanin kanssa, ja miten sharia-lait perustuvat haditheihin ja kuinka lainsäädännössä niitäkin luetaan tarkasti valikoiden. Valikoinnin kohteena voi olla käytetty kokoelma, sieltä valitut hadithit tai jopa yksittäisestä hadithista osa, jota sovelletaan ja loput jätetään vaille huomiota. Huomattavaa on, että kyseessä voi olla vain pari riviä tekstiä, mistä jälkimmäinen rivi hypätään yli, koska se ei satu sopimaan yhteen tarkoitusperien kanssa.

Kirjailijan sanoma on se, että islamin nimissä tehdään asioita, jotka eivät siihen kuulu. Naisen asema saadaan näppärästi alistettua koko yhteiskunnan laajuisesti, ja syy voidaan vierittää sellaisten ihmisten niskoille, jotka ovat eläneet useita vuosisatoja sitten. Jotenkin en jaksa tästä kauhistua enkä edes hämmästyä. Jonathan Gloverin Ihmisyys-kirja sai minut kyyniseksi koko ihmiskuntaa kohtaan. Uskonnot yksinkertaisesti ovat asioita, joita on niin helppo käyttää politiikan välineenä, että olisi suorastaan ihme, jos niin ei tehtäisi. Samoin on vain inhimillistä, että kokonaisia väestöryhmiä sorretaan oman edun ajamisen nimissä. Valtiovallan ja uskonnon yhdistelmä on niin voimakas, että se turmelee. Ehdottomasti. Haluan huomauttaa, että asenteeni ei tässä kohdistu millään tapaa yksinomaa islamilaiseen maailmaan, vaan mihin tahansa, missä valtiovalta ja uskonto on yhdistetty. Ja vaikkei olisikaan, uskontoihin tahtoo liittyä ikäviä lieveilmiöitä harmillisen usein. Tai ei välttämättä uskontoihin itseensä, mutta niiden nimissä nyt kuitenkin, kun joku on saanut päähänsä soveltaa sääntöjä äärimmäisesti tai kirjaimellisesti.

Tämä oli ihan hyvä kirja, ja voin suositella sitä kaikille jotka osaavat ajatella kiihkottomasti. Höyrypäät sen sijaan jättäköön väliin, samoin kuin toivon heidän tekevän myös kommentoinnin suhteen.

Myös Booksy ja Mari A. ovat tästä kirjoittaneet.

---

Huomautus kommentoijille: Kehotan käyttämään harkintaa, sillä juuri tämän kirjan kohdalla aion käyttää mielivaltaani ja poistaa jokaisen kommentin, joka ei minua miellytä. En anna mitään kriteereitä täytettäviksi, koska silloinhan se ei olisi mielivaltaa :)