Päivi Alasalmi: Onnellisia ihmisiä
Kansi: Leena Kilpi
Gummerus 1992, 168 sivua
ISBN: 951-20-4154-5
Onnellisia ihmisiä kertoo ekonomipariskunnasta, Jalista ja Mariannesta, ja toisaalta taidemuseon työntekijä Ritvasta. Pariskunnalla on kaksi pientä lasta, omakotitalo ja hyvä toimeentulo, elämä kaikin puolin mallillaan. Päällisin puolin Ritvallakin menee hyvin. Kuinka ollakaan, näiden kolmen ihmisen kohtalot liittyvät jotenkin toisiinsa. Valitettavasti juuri tämän enempää en juonesta voi kertoa, sillä kirja on vahvasti sen varassa.
Olen lukenut Alasalmelta aiemmin vain novelleja, ja tämä kirja oli hieman novellimainen. Pituus on yksi tekijä, mutta sisältö on toinen. Sattuman merkitys tapahtumien johdattajana ja toisaalta jotkin juonenkäänteet tuovat novellin mieleen, eikä se ole mitenkään huono asia, vaan päinvastoin. Tämä on niin nopealukuinen, että monet varmasti hotkaisevat sen kertaistumalta, ja niin kannattaakin tehdä. Itse jouduin pätkälukemiseni vuoksi selaamaan melkein koko kirjan läpi etsiessäni yhtä yksityiskohtaa, jonka unohtuminen häiritsi. Tämä menee kuitenkin puhtaasti lukijan piikkiin.
Minuun tällainen juonen varassa lepäävä kertomus, jossa on selvä idea, uppoaa hyvin. Oli myös hauska huomata, miten kirjassa elettiin viimeisiä kännykättömiä aikoja. Jalilla on jonkinlainen NMT-puhelin, mutta sellaisen omistajat olivat vielä poikkeuksia.
Annan tälle lämpimän suosituksen välipalakirjaksi, ja lukumaratoneihin sopisi myöskin hyvin. On mukava tietää, että kirjailijalla on vielä 13 kirjaa odottelemassa. Luulen, että seuraava ei joudu odottamaan vuoroaan yhtä kauaa kuin tämä.
Ihmisten onnellisuudesta on lukenut myös Arja.
Kiitos tästä, on ollut mielessä, että Alasalmeen pitää palata, mutta ilman tiettyä kirjaa fokuksessa Alasalmi on luisunut... laitankin tämän muistilistalleni.
VastaaPoistaToista kertaa minäkään en Alasalmea voi lainata samaan tapaan, sillä tämän myötä hän päätyi sille varta vasten tarkistettavien listalle.
PoistaKiitos arviosta ja myös linkityksestä! Alasalmelta taitaa olla vielä lukemattomia minullakin, vaikka kovasti niistä parista lukemastani vaikutuinkin. Se Ritvan joulu jäi mieleen karmivana. Alasalmi on taitava lajissaan, ihmisen normaalin ja pimeän puolen kuvauksessa näppärästi ja tiivistunnelmaisesti, jopa novellimaisesti, kuten sanoit.
VastaaPoistaMinä innostuin niin paljon, että hain saman tien kirjastosta Tuon tumman naisen. Hauskaa, että takakannen teksti kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään näin: "Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe..."
PoistaHerättää kihelmöivästi odotuksia... Lukuiloa Jori!
VastaaPoistaOn tosiaan mahtavaa välillä vain kierrellä kirjastossa ja valita lukemisia puhtaasti fiilispohjalta :) Viime aikoina kirjastokäyntini ovat olleet enemmän täsmäiskuja...
VastaaPoistaAlasalmea pitäisi minunkin lukea lisää.
Vielä kivempaa on, jos fiiliskäynnin saa tehdä ihan uuteen kirjastoon. Se vain tuppaa olemaan todella harvinaista herkkua. Tänään käväisin Ähtärin kirjastossa kortinhakureissulla, mutta lainaamaan en toki päässyt.
PoistaTuo tumma nainen on parhaillaan luettavana, joten seuraava tosiaan tuli vuoroon aika pian :)