sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Maarit Verronen: Karsintavaihe

Maarit Verronen: Karsintavaihe
Kansi: Markko Taina
Tammi 2008, 325 sivua.
ISBN: 978-951-31-4296-4

Olen aiemmin lukenut Verroselta kaksi novellikokoelmaa ja tykännyt niistä. Karsintavaihe löytyi kirjakaupan alehyllystä jokin aika sitten, ja nyt vain sattui tulemaan lukuvuoroon kuudes oikealta :)

Karsintavaihe kertoo dystopiasta, joka ei sijoitu kovinkaan kauas tulevaisuuteen. Teknisistä edistysaskeleista mainitaan mm. kuljettajattomat autot, mihin tarvittava teknologia käsittääkseni olisi jo nyt olemassa. Kaikki autot eivät suinkaan ole kuljettajattomia, mikä kuulostaakin varsin realistiselta. Ihmisiin on istutettu tunnistesiruja, mutta niitäkään ei ole kaikilla. Kolmas asia on automaattinen siivous niin kotona kuin pihamaallakin sekä automaattinen puutarhanhoito. Ei siis mitään teknisesti todella mullistavaa, mikä ilahdutti minua suuresti.

Yhteiskunta onkin sitten muuttunut enemmän. Työt on jaettu palkkauksen ja jonkinlaisen vaativuuden mukaan neljään kategoriaan, A-D. Ihmiset puolestaan on luokiteltu väristatuksin sen mukaan, miten luotettavia ja lainkuuliaisia he ovat. Oli mielenkiintoista huomata, miten skaala sininen-vihreä-valkoinen-keltainen-oranssi-punainen on intuitiivisestikin selvä: punainen ei kuulosta hyvältä, valkoinen on neutraali ja vihreä taas kuulostaa hyvältä.

Dystopia on syntynyt sitä kautta, että valta ja vastuu yhteiskuntajärjestyksestä on ulkoistettu kokonaan valtaville yksityisille turvafirmoille. Ei ole poliisia tai puolustusvoimia, vain turvafirmoja, eikä kukaan todella valvo niiden toimintaa. Tämä taas on johtanut ihmisten eriarvoistumiseen: keltaisen statuksen omaava D-työntekijä ei ole millään mittapuulla tasa-arvoinen vihreän statuksen A-työntekijän kanssa, ei edes lain edessä. Lisää eriarvoisuutta tulee siitä, että palkkaerot eri kategorioiden töillä ovat hyvin suuria. D-työläisillä ei ole mitään asiaa A-työläisten alueelle, jos A:lle mitättömät pääsymaksutkin ovat D:n palkalla saavuttamattomissa. Asuminen on erittäin kallista, ja kukin luokka ohjautuukin omiensa pariin.

Kirjan päähenkilö Lumi on luullut kuolevansa nelikymppisenä perinnölliseen sairauteen, mutta saakin tietää sen olevan parannettavissa. Hänelle koittaa siis tavallaan uusi elämä, ja lukijat pääsevät seuraamaan hänen taivaltaan C- ja D-luokan keikkatyöläisenä. Samaan aikaan yhteiskunnassakin näyttää tapahtuvan isoja asioita, liittyen niin alempien statuksien ihmisiin kuin lääkkeisiin, joiden voimalla kaikki tekevät järjettömän pitkiä työpäiviä ja -viikkoja.

Karsintavaihe ei rakennu niinkään juonensa kuin esittämänsä dystopian varaan. Paikoitellen se oli jopa pelottavaa luettavaa, sillä pidän tuollaista tulevaisuutta varsin mahdollisena, ikävä kyllä. Avainasemassa ovat monikansallisten yritysten paisuminen liian suuriksi, jotta pienellä ihmisellä olisi mahdollisuuksia räpistellä niitä vastaan, kansalaisten automaattinen valvonta ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Verrosen maalaama kuva on todella lohduton, ja sitä lukiessa tulee mieleen erilaisia kaltevan pinnan argumentteja, miten sitä kohti voitaisiin hyvinkin päästä pienin askelin.

Minä pidin tästä kirjasta kovasti. Jos yksittäinen kirja oli näin hyvä, niin on kiinnostavaa nähdä, millaisia sitten ovatkaan vaikkapa ne, jotka ovat olleet Finlandia-palkintoehdokkaina tai saaneet muita palkintoja.

Karsintavaiheeseen ovat osallistuneet myös Kirjavinkkien Mikko, Maria M. LukeVille-blogista ja Koira helvetistä.

10 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan monessa mielessä realistinen dystopia. Yksityiskohtien tasolla ainakin - vaikka mieluummin ajattelisi, että olemme liian fiksuja liukuaksemme tämmöiseen luokitteluun.

    Ihanaa kun on muitakin Verrosen faneja. :-)

    VastaaPoista
  2. Minä en ole kauhean luottavainen kollektiivisen fiksuutemme suhteen. Varsinkin se yritysten kasvaminen ihmistä suuremmaksi tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Jossain päin maailmaa lienee tottakin jo.

    Verrosen kohdalla oli kirjaston hyllyssä mukavan monta kirjaa. Siltä osin tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on minulla lukematta vaikka olen Verrosen tuotantoa kohtalaisen paljon muuten lukenut, enkä ole ihan varma uskallanko lukeakaan (muutkin ovat kommentoineet tuota dystopian uskottavuutta, ja novelleistaan on jo huomannut että kyllä Verronen tuon osaa).

    Muista kirjoista, eka Finlandia-ehdokas Yksinäinen vuori ei ole tuotannossaan arvostetummasta päästä, toinen Pimeästä maasta onkin jo parempi. Olet nyt lukenut näitä uudempia eli suosittelisin vilkaisemaan jotain noita alkupään kirjojaan, tuo Pimeästä maasta tai novellikokoelmia Älä maksa lautturille, Viimeinen lapsitähti tai Kulkureita ja unohtajia. Niissä on enemmän spefiä eli en tiedä kuinka toimii, mutta ei Verronen koskaan mitään avaruusoopperaa ole kirjoittanut (tai ainakaan julkaissut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia suosituksista, laitetaan korvan taakse!

      Poista
  4. Pidin tästä todella paljon - ehkä paras Verronen. Minua kylmäsi pitkään, muistan etten hetkeen voinut tarttua mihinkään kirjaan. Yhtymäkohdat jo olemassaoleviin ilmiöhin olivat niin suuret. Margaret Atwoodin Oryx ja Crake tuli mieleen, hurja ja älykäs dystopia sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Atwood on tuntematon, mutta kiitos Booksyn, ei enää pitkään :)

      Poista
  5. Oi, tämä(kin) on kyllä luettava kunhan jostain käsiin osuu! Löysin viikonloppuna Verrosen Osallisuuden tunto-romaanin parilla eurolla ihan uudenveroisena "koviksena"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samanlainen löytö oli tämä Karsintavaiheeni. Vähän surullista, että myydään niin halvalla (2,95), melko uusikin kirja vielä.

      Poista
  6. Olen Arjan kanssa samaa mieltä: Karsintavaihe on ehkä Verrosen paras kirja. Verrosen karuhko kerrontatyyli (hyvässä ja pahassa) sopii dystopiakuvaukseen. Myös hänen seuraava romaaninsa, vuonna 2010 ilmestynyt Kirkkaan selkeää jatkaa samoilla teemoilla ja tunnelmilla, jos kohta ei ihan niin onnistuneesti kuin Karsintavaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa selvää, kuinka hyvä tämä oli verrattuna Verrosen muihin. Tämän kirjan realistinen skenaario nostaa kyllä riman korkealle.

      Poista