perjantai 15. kesäkuuta 2012

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa
Suomennos: Seppo Loponen
WSOY 1997 (alkup. 1994), 431 sivua
ISBN: 951-0-22042-6

Tämä kirja tuli luettavakseni Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen myötä, missä Amma osoitti sen luettavakseni. Koska en ollut kirjasta ennen kuullutkaan eikä se ole mikään uutuus, en todennäköisesti olisi siihen ikinä edes törmännyt, saati sitten lukenut.

Haasteessa on tarkoitus siirtyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Tämä on dokumenttiromaani. Olen lukenut joitain sellaisia aiemminkin, mutta en muista juuri ihastuneeni yhteenkään. Haasteen vaatimukset siis täyttyvät tuolta osin.

Kirjoittaja on newyorkilainen lehtimies, joka matkusti Georgian Savannahiin ja alkoi ajan myötä kirjoittaa siitä kirjaa. Hän väittää kaupungin olevan erilainen kuin kaikki muut. Osaltaan tämä johtuu siitä, että savannahilaiset eivät piittaa muiden mielipiteistä, vaan haluavat pysyä erossa kaikista ulkopuolisista vaikutteista. Myös kaupunkilaisten luonnetta kuvataan errilaiseksi. Kaikki tuntevat toisensa ja juoruilevat ahkerasti, vieläpä niin, että on kunnia saada olla juorujen kohteena.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen keskittyy kuvailemaan muutamia kaupungin asukkaita omistaen luvun kullekin. Se on pituudeltaan melkein 200 sivua, eikä siinä voi sanoa olevan minkäänlaista juonta; ihmisiä tosiaan esitellään ja kerrotaan heille sattuneita juttuja. Henkilöt ovat ihan mielenkiintoisia, mutta samaistumiskohdetta en heistä löytänyt enkä kokenut ketään erityisen sympaattiseksi. Joko Savannahissa vallitsee myös omanlaisensa moraali, tai sitten he eivät tosiaan pidä moraalisia seikkoja kovin kummoisessa huudossa. En oikein pidä sellaisesta, että ihan selkeästi moraalittomista ja laittomista päästetään täysin rangaistuksetta. Esimerkiksi aviopari riitelee keskenään ja tappelun tuoksinassa kaatavat marmorisen pöydän, jonka tappaa heidän pienen lapsensa. Hys hys, ja elämä jatkuu.

Toisessa osassa on jonkinlainen juoni. Mitenkään ihmeellinen se ei ole, ja mielestäni olennaisen olisi saanut hyvin mahtumaan ale 200 sivuunkin. Mukana on edelleen kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista, jotka eivät suoraan liity juoneen, vaan jatkavat Savannahin kuvailua. Mielenkiintoisinta toisessa osassa on se, miten lukijan sympatia jostain syystä kääntyy siinä syytetyn henkilön puoleen, vaikka hän ei henkilönä sitä niin ansaitsisikaan.

Joudun valitettavasti toteamaan, etten rakastunut tähän kirjaan enkä edes tykästynyt. Minulle ei myöskään tullut halua nähdä Savannahia oikeasti, vaan jäi sellainen tunne, etten edes kuulunut kirjan kohdeyleisöön. Kirja oli hieman kuin ylipaisunut matkakertomus. Jos siis nauttii paikkojen ja ihmisten kuvauksista, niin tämä varmasti kolahtaa. Minä sen sijaan kaipaisin muutakin: paremman juonen, ajateltavaa, opittavaa, pohdintoja.

Puutarhassa ovat keskiyöllä olleet myös Zephyr, Ilse ja Kirjakko.

13 kommenttia:

  1. Auts :D
    Tämän lukemisesta on sen verran aikaa, etten enää muista tapahtumia tai yksityiskohtia kovin hyvin, mutta kirjan omalaatuisen tunnelman muistan ja siihen ihastuin. Muistan tunteneeni myös moraalista närkästystä ja itseni kukkahattutädiksi paikoitellen, mutta omalla kohdallani sekin jotenkin toimi.

    En ole unohtanut haastekirjaasi, en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kirjastoon vielä!

    Muuten, Kirjakon linkki vie Ilselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kirjan esipuheen perusteella tämä on kolahtanut moniin paljon enemmän, mutta onneksi kaikkien ei tarvitsekaan tykätä kaikesta. Tunnelma tosiaan oli omalaatuinen ja ymmärrän hyvin, että joku voi siihen ihastua.

      Kiitoksia linkkihuomiosta!

      Poista
  2. Vau, minulla on tämä hyllyssä vielä odottamassa lukemista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vain lannistu pelkästään minun arvioni perusteella!

      Poista
    2. Joo, aion kyllä yrittää kun sen vuoro koittaa. Saattaa olla sellainen love-hate -kirja, kun olen kuullut hehkutustakin!

      Poista
  3. Kiinnostin tästä kirjasta itse nähtyäni sen elokuvana, sillä vaikka se ei ollutkaan mikään erityisen hyvä, siinä oli mielenkiintoinen maailma. Kirja kuitenkin jäi puolitiehen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että elokuvana tämä voisi olla hyvä, jos toteutus on onnistunut.

      Poista
  4. Tässä vielä linkki leffaan: http://www.film-o-holic.com/arvostelut/midnight-in-the-garden-of-good-and-evil/

    VastaaPoista
  5. Muistaakseni leffaan oltiin tuotu juonivetoisuutta eli kirjan jälkipuolisko oli merkittävämmässä asemassa. Muistaakseni ihan ok filmatisointi.

    VastaaPoista
  6. Minullakin tämä kirja alkoi kiinnostaa leffan takia, ja siinä lähinnä Kevin Spacey jäi hyvin mieleen. Mutta kirjaa ei ole vielä tullut luettua, tämä juttu tosin oli taas hyvä muistutus :) Tosin nyt tekee kyllä enemmän mieli katsoa se leffaversio uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos elokuva saa ihmisiä innostumaan kirjasta, niin vähän alkaa itseäkin kiinnostaa se leffa. Tosin kirja taas ei juuri minua siihen ihmeemmin houkuta.

      Poista
  7. Minä tykkäsin kirjasta kovasti, mutta saattoi olla suurin syy se, että Savannah oli tuoreessa muistissa ja paikat pystyi näkemään mielessään, ja toisaalta luin kirjaa monta kuukautta luku silloin toinen milloin, joten juonettomuus ei hirveästi haitannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikalla käyminen varmasti auttaa tämän kohdalla paljon.

      Poista