Veikko Huovinen: Rasvamaksa
WSOY 1973
Sivuja: 141
En ollut aiemmin tutustunut Huovisen novelleihin, ainoastaan Havukka-ahon ajattelijan olen lukenut. Rasvamaksassa on 19 lyhyttä tarinaa, ja oli ilo huomata, miten leppoisan helppoa luettavaa ne ovat. Jokaisessa on selvä suoraviivainen idea, eikä juuri lisäkikkailuja. Joidenkin kertomusten kohdalla huomasin odottavani lisämausteita, mutta ne olisivat vain harhauttaneet pois varsinaisesta fokuksesta.
Yhdistävänä tekijänä valtaosassa on se, että niissä on jokin yksittäinen asia vinksallaan. Yleensä joku tekee jotain odottamatonta, kuten syö tyttöystävänsä tai huutelee sängyn alta rivoja sanoja, mutta kyse voi olla pelkästä näkökulmastakin, kuten siitä, miten vallasta syösty monarkki elelee arkeaan.
Käsitykseni mukaan tarinoihin liittyy myös toinen ulottuvuus, eli hän piikittelee aikansa ilmiöitä. Minä olen syntynyt auttamattoman myöhään tunnistaakseni kohteista enempää kuin pienen osan, joten selvästikin kirja on ehtinyt menettää osan alkuperäisestä viehätyksestään.
Toisaalta aika on tuonut mukaan toisen: nykypäivänä juuri tätä kokoelmaa ei julkaistaisi sellaisenaan, ja moni tarina olisi vähintäänkin ajantasaistettu, ellei kokonaan jätetty väliin. Vilkaiskaapa vain tuota kansikuvaakin: jos lakupötkössä ollut tyylitelty tummaihoisen pojan naama piti poistaa, niin tuskin tämän kohtalo on ainakaan yhtään sen parempi, etenkään kun on syytä olettaa lautasella olevan ihmisen lihaa tai maksaa. Minun lukemani kirja on peräisin kirjastosta, eikä siinä ole kansipapereita mukana. En yllättyisi, jos niiden puuttumisen syy olisi tuo edellä mainittu.
Ihan ok tämä kirja oli, mutta ei se minusta huovisfania saanut tehtyä. Pidän kyllä hyvistä ideoista, joita tässä oli kosolti, mutta silti kokonaisuus jäi vähän laimeaksi. Saatan kyllä antaa Huoviselle vielä tilaisuuden, mutta valmiiksi ei ole kirjaa vielä katsottuna.
Olipa hauskaa lukea arviosi tästä kokoelmasta, johon ei ikinä törmää kirjablogeissa. :) Luin tämän joskus vuosia sitten työkaverini (joka on melkoinen huovisfani) kehotuksesta. En muista kokoelmasta enää yksityiskohtia, mutta sen muistan että kirja tarjosi varsin positiivisen lukukokemuksen ja luin Rasvamaksan mielelläni etukäteen tuntemastani nihkeydestä huolimatta. :)
VastaaPoistaHuoviselta suosittelen ennen kaikkea omaelämäkerrallista teosta nimeltä Pojan kuolema.
Ei tämä minullakaan olisi vahingossa vastaan tullut, vaan ihan täsmäiskun tein. Kiitoksia suosituksesta!
PoistaTämä novellikokoelma on Huovis-suosikkini, vaikka tyttöystävän marinointi onkin tuomittu tapaus nykyään. Sääli, että yksi novelli tuo kirjalle kyseenalaisen maineen, nimittäin kokoelma sisältää erään Suomen kirjallisuuden novellitaiteen helmen ja se on Jutta Grahnin mies. Meinaan pudota penkiltä vieläkin, kun sitä muistelen, naurattaa niin.
VastaaPoistaHuovisen kerronta on mukavaa luettavaa. Sanasto on hykerryttävää ja aiheet vinoja. Havukka-ahon ajattelija ja Konstan Pylkkerö -novellikokoelma ovat jääneet hyllyyni, hyviä ovat!
Tuo Jutta Grahnin mies toimisi näyteltynä erinomaisen hyvin. Veikkaan, että on tehtykin.
PoistaMinä pidän Huovisesta kovasti! Suosittelen luettavaksesi erityisesti Hamstereita ja Lemmikkieläintä. =)
VastaaPoistaKiitoksia, molemmat kuulostavat kiinnostavilta!
Poista