Roope Lipasti: Linnan juhlat
Atena 2015
Kirjan asetelma on sellainen, että ensin vaimo jättää päähenkilö Hannun ja sitten hän saa vielä potkut töistäänkin. Miehen elämään ei mahdu muuta sisältöä kuin vaimon saaminen takaisin, ja hän saa jostain päähänsä, että pääsemällä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle myös vaimo tulisi takaisin, joten linnaan on päästävä, keinolla tai toisella. Siinä häntä auttaa personal traineriksi itseään kutsuva Mikko, joka ei ole PT sanan perinteisessä merkityksessä vaan siinä, että hän auttaa valmentaa ihmisiä pääsemään tavoitteisiinsa, mitä ne sitten ovatkaan.
Lähtökohta on sen verran älyvapaa, ettei kirjaan voi suhtautua liian tosissaan. Rajanaapurissa naapurin tavoitteet tuntuivat paikoitellen yhtä mahdottomilta kuin tässäkin, mutta kaikessa konkreettisuudessaan ne olivat silti halpommin toteutettavissa. Naapurin yritykset olivat vaikeita tai mahdottomia yksin tehtäviksi, Hannun yritys taas kohdistuu toisten ihmisten valintoihin ja haluihin, eli asioihin, jotka eivät viime kädessä ole toisten vaikutusvallassa.
Ollakseen kirjan päähenkilö jää Hannu kovin etäiseksi. Hänen elämänsä suistuu raiteiltaan ja hänellä on pakkomielle saada se edes yhdeltä osalta takaisin. Häntä kiinnostavat Suomen presidentit. Paljon muuta hänestä itsestään ei saadakaan tietää.
Rajanaapurin tasolle tämä ei minun silmissäni yllä. Kyllähän kirjan lukee mieleellään loppuun asti, pitkälti nähdäkseen mitä lopulta tapahtuu. Sen kummempia ajatuksia ei sitten herännytkään, eli kun kirja on loppu, se tosiaan on loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti