tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Gummerus 2011, 440 sivua.

Näin tämän kirjan Gummeruksen katalookissa ja innostuin siitä heti, vaikkei scifi muuten olekaan lähellä sydäntäni. Viimeisten kolmen vuoden aikana, jolloin olen merkinnyt muistiin lukemani kirjat, on Punainen pyörre ainoa scifiteos, enkä siitäkään liiemmin syttynyt. Kvanttivarkaan tapauksessa kirjailijan teoreettisen fysiikan tausta kiehtoi ja toisaalta se, että suomalainen kirjailija on kirjoittanut sen alun perin englanniksi, ja sitten joku toinen on sen suomentanut.

Jean le Flambeur on kirjan nimikkovaras, jonka tekosista tietävät aivan kaikki. Etevyydestään huolimatta kirja alkaa sillä, miten Mieli-niminen nainen vapauttaa hänet dilemmavankilasta. Se on paikka, jossa vangit pelaavat pelejä lukemattomia itsensä kopioita vastaan yhä uudestaan ja uudestaan. Vapauttaja ei tietenkään ole pyyteetön, vaan tarvitsee varasta hoitamaan tehtävän, joka tältä on jäänyt aikoinaan tekemättä.

Pääosa kirjan tapahtumista sijoittuu Marsiin, tarkemmin sanottuna Oublietten kaupunkiin, joka liikkuu jatkuvasti valtavien jalkojen varassa. Viimeistään sinne päästyään on lukija jo ehtinyt hengästyä moneen otteeseen erilaisista sanoista, joiden tarkoitusta hän ei kunnolla vielä tiedä. Joko kyseessä on scifin vakiotermistöä, jota tällainen lajityyppiä tuntematon lukija ei tunne, tai sitten kirjailija on päättänyt jättää pehmeän laskun kylmästi väliin. Vaikkapa sellainen sana kuin gevulot. Yhtäkkiä sitä vain käytetään ja raotetaan, mutta selitys tarjotaan pikkuhiljaa vasta myöhemmin. Metakorteksi ja kvanttipisteet minulle jäivät loppuun asti epäselviksi, eivätkä ne suinkaan ole ainoita. Jos ja kun kirjasta otetaan lisää painoksia, niin olisi harkinnan arvoinen ajatus tarjota mukaan pieni sanasto. Itse olin suorastaan hämmästynyt, kun sellaista ei näkynyt, siksi paljon niitä sanoja tulee.

Kirjan alkupuoli ei ollut erityisen vetävää tekstiä, oletettavasti sen johdosta, että sanojen merkityksen pohtiminen vei liikaa tarmoa ja toisaalta tapahtumat tuntuivat irrallisilta. Hiljalleen tarina alkaa vetää yhä enemmän, ja loppupuolella on luvassa hyvän mielen tunnetta siitä, kun näkee miten kaikki on kuin onkin ollut merkityksellistä ja liittyy jotenkin yhteen. Tuli jopa mieleen, että pitäisi lukea joitain kohtia alkupäästä uudestaan, koska niistä saisi paljon enemmän irti. Luullakseni tämä on kirja, joka kestäisi toisenkin lukukerran, jos sellaista suinkin harrastaisin.

Suuri osa kirjan viehätyksestä on kirjailijan luomassa maailmassa. Kaikenlainen mielten ja muistien manipulointi ja siirtely ja monistus on arkipäivää ja mm. kommunikoinnista suuri osa tapahtuu muistoja siirtämällä. Niinikään visiot aseiden ja teknologian kehityksestä ja niiden arkipäiväisistä ominaisuuksista on kiinnostavaa. Koska kirjoittajalla on fysiikan tiedot kohdallaan, ei vastaan tullut mitään sellaista häiritsevää seikkaa, johon olisi voinut puuttua typeränä mahdottomuutena. Voisi sanoa, että kehitys kuulostaa sopusointuiselta, mukana ei ole sellaisia epäloogisia kohtia, joissa edistystä olisi tapahtunut vain jollain osa-alueella muiden junnatessa yhä meidän päivissämme.

Punaisen pyörteen kohdalla kyseenalaistin sitä, tarjosiko tarina jotain sellaista minkä vuoksi oli pakko turvautua scifiin, eikö sitä olisi voinut sijoittaa ihan tavalliseen maailmaan. Kvanttivarkaan ympäristö on huomattavan erilainen, mutta perusasetelmana en siinäkään keksinyt, miksi se toimisi vain tulevaisuudessa ja Marsissa jne. Ehkei tällaista kirjaa kirjoitetakaan pelkän juonen vuoksi, vaan sillä tulevaisuuskuvalla ja tekniikan mahdollisuuksilla herkuttelulla on tosiaan itseisarvonsa. Kirjassa on esitelty sitä, millaista Marsissa voisi olla, mutta samalla jätetty pitkälti auki se, millainen tilanne on muualla aurinkokunnassamme. Toki lukijaa kiinnostaisi kovasti tietää miltä Maassa näyttäisi samaan aikaan. Siinä kohtaa avautuukin mainio mahdollisuus kirjoittaa kirjalle jatkoa. Totta puhuakseni olisin hämmästynyt, jos kirjailija jättäisi tämän mahdollisuuden käyttämättä.

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa melkein siltä kuin olisit onnistunut tykkäämään scifi-kirjasta ;-)

    Mutta pakko sanoa - vaikka tapahtumapaikan ei välttämättä tarvitsisi olla Mars äimistelen ajatusta että Kvanttivaras ei sijoittuisi tulevaisuuteen. Mitä lasket kuuluvaksi perusasetelmaan?

    VastaaPoista
  2. Kyllä Kvanttivaras sijoittuu tulevaisuuteen, sitä pidän itsestään selvänä. Perusasetelmalla tarkoitan kaikkea sitä, mitä jää jäljelle jos scifin osuus poistetaan. Alussa varas olisikin tavanomaisessa vankilassa nykypäivänä, eikä häntä vapautettaisi avaruusaluksen vietäväksi Marsiin, vaan lentokoneen kuskattavaksi Australiaan. Ja niin edelleen. Ei kvantteja, metakortekseja tai gevuloteja ja kaupungitkin jököttävät paikoillaan. Kuulostaa aika paljon tylsemmältä.

    Tykkäsin minä tästä kirjasta vähän enemmänkin kuin vain melkein, mutten vieläkään ryhdy scifiä fanittamaan :)

    VastaaPoista
  3. Tässäpä näitä selityksiä
    http://en.wikipedia.org/wiki/Glossary_of_terms_in_The_Quantum_Thief

    VastaaPoista
  4. No niin, siinähän se sanasto tosiaan olisi valmiina kirjan sivuille painettavaksi. Kustantajalta (tai kirjailijalta) haluaisin kysyä, että miksi lukija joutuu etsimään sitä wikipedian syövereistä?

    VastaaPoista
  5. Ei kaikkien onneksi tarvitse kaikesta tykätä :-)

    (Mutta juuri tuota mietin kommentissani, että minusta tämä oli niin vahvasti nimenomaan scifi-formaatin kirja... Joistain genren kirjoista tulee tunne, että ne ovat ensisijaisesti jotain muuta pienellä scifi-mausteella. Tämä taas oli paremminkin niitä, joissa juttu tuntuu perustuvan jonkinlaiseen tieteelliseen spekulaatioon.)

    VastaaPoista
  6. Heh, kirjailija taisi kuulla ksymyksesi puuttuvasta sanastosta :D

    Siihen on vastaus Rajaniemen haastattelussa Hesarissa tänään, tässä linkki lyhennelmään: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Hannu+Rajaniemen+Kvanttivaras+nousi+tapaukseksi+maailmalla/1135264406625

    VastaaPoista
  7. Tässä tuo edellä mainittu linkki klikattavana: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Hannu+Rajaniemen+Kvanttivaras+nousi+tapaukseksi+maailmalla/1135264406625.

    "Kirjailijana Rajaniemi ikään kuin pelaa lukijan kanssa. Siksi Kvanttivarkaassa ei ole sanastoluetteloa, vaikka teksti vilisee hankalia käsitteitä."

    Kirjailijalla on pelissään etulyöntiasema, jos lukija ei aluksi edes tunne sääntöjä :) No, parempi noin kuin että sanaston puuttuminen olisi johtunut huolimattomudesta tai laiskuudesta tai muusta vastaavasta.

    Mainitaan nyt vielä, että kyllä minäkin tykkäsin kirjan scifimaailmasta, ja koska loppu tuntui niin vahvasti odottavan jatko-osaa, niin toki minuakin jäi kiehtomaan, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

    VastaaPoista
  8. Minua kiehtoo scifi elokuvien saralla kovasti, mutta kirjamaailmassa olen ollut sen suhteen jostain syystä tosi varovainen & kriittinen. Tämä kirjauutuus kyllä kiehtoo!

    VastaaPoista
  9. On kiinnostavaa nähdä, yrittääkö joku tehdä tästä vielä elokuvaversionkin. Tullee vaatimaan tietokonetehosteita ihan reilulla kädellä!

    VastaaPoista
  10. Loistava kirja - luultavasti paras, jonka olen lukenut pitkään aikaan, ja itse olen scifi-fani, joten genrekin on sillä tavalla aika tuttua juttua. Tavallaan myös tykkäsin siitä, että kaikkien asioiden merkitys ei selvinnyt ihan heti: se sai kirjan maailman tuntumaan ikään kuin todellisemmalta. Tunui, että jotain on olemassa myös sivujen ulkopuolella.

    VastaaPoista
  11. Olisin itsekin kaivannut jonkinlaista sanastoa tähän teokseen. Toisaalta ihan oman säväyksensä sille antoi juuri se, että lukija joutuu itse laittamaan palapelin palasia yhteen ja tekemään havaintoja Kvanttivarkaan maailmasta. Minulla meni juuri tämän vuoksi kirjan alun lukemiseen tovi jos toinenkin. Vähitellen teksti alkoi valjeta, mutta oivalsin myös, ettei minun oikeastaan tarvinnut ymmärtää kaikkea voidakseni heittäytyä kirjan vietäväksi :)

    VastaaPoista