Ralf Rothmann: Kuolema keväällä

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
Suomennos: Raija Nylander
Atena 2016, alkup. 2015
Sivuja: 205

Kirjan päähenkilö Walter on 17-vuotias karjanhoitaja Pohjois-Saksasta. Eletään helmikuuta 1945, jolloin sodan päättyminen on vain ajan kysymys, mutta natsit pakottavat silti rintamalle kaikki kynnelle kykenevät miehet ikään katsomatta. Luonnollisesti tämä koskee myös Walteria ja hänen ystäväänsä Fieteä, joiden tiet erkanevat pikaisen peruskoulutuksen jälkeen lähinnä sen vuoksi, että Walter osaa ajaa autoa.

Lyhyen ajan kuluttua ystävysten tiet kohtaavat uudelleen, kutakuinkin pahimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla, ja se tietysti on ollut kirjailijan tarkoituskin. Sodan mielettömyyttä on kuvattu usein ennenkin, mutta Rothmann onnistuu silti löytämään vielä yhden uuden pykälän, kurkottamaan pikkuisen muita pidemmälle. Tavallaan tässä ei ole mitään uutta, ja sen vuoksi tärkein painopiste onkin siinä, mitä on seurannut sodan jälkeen. Huolimatta siitä, ettei alaikäisiä poikasia oikein voi edes pitää kunnolla vastuullisina siitä, mitä he ovat joutuneet tekemään, on heidän itsensä silti pakko elää elämänsä muistojensa taakkaa kantaen. Juuri tässä on minun mielestäni kirjan tärkein ydin.

Rothmannin ei ole tarvinnut ryhtyä mässäilemään sodan kauheuksilla eikä korostaa niitä, mutta silti hän on onnistunut luomaan hyvin mieleenpainuvan asetelman, eikä jätä lukijalle muuta vaihtoehtoa kuin tuntea myötätuntoa Walteria kohtaan. Kontekstistaan irrotettuna Walterkin olisi helppo leimata natsiksi ja ajatella hänen ansaitsevan aivan kaikki koettelemukset jotka kohtalo suinkin on hänen osakseen osannut langettaa, mutta tämä tarina on oikein osuvaa luettavaa. Voin vain yrittää kuvitella, miten paljon vahvemmin tämä Saksanmaalla toimiikaan.

Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu

Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu
Sahlgren 1991
Sivuja: 291

Hilkka Ravilo ei tässä blogissa enää esittelyjä kaipaa, ja Kuin kansanlaulu on hänen esikoisromaaninsa. Sen hankkiminen ei näytäkään olevan aivan yksinkertaista, jos haluaa päätyä kirjan omistajaksikin, mutta pelkkä lukeminen onneksi onnistuu helposti HelMetin mainioiden kokoelmien ansiosta.

Ravilo on kirjoittanut useita kehityskertomuksia, ja tämä esikoinenkin on sellainen. Päähenkilö Eeva on syntynyt 1940-luvulla yhdeksänlapsisen perheen nuorimmaksi, ja kaikki sisaretkin ovat tyttöjä. Perhe asuu Rytkynperällä Rapakkojoella - ilmeisesti ihan todellinen paikka - Pohjois-Savossa, missä on vastaavanlaisia perheitä enemmänkin. Vastaavanlainen tarkoittaa sitä, että perheessä on lapsia juuri niin paljon kun niitä on sattunut ilman minkäänlaista ehkäisyä tulemaan, eikä suinkaan niin montaa kuin perhe kykenisi elättämään tai kuinka monta perheen äidin terveys kestäisi.

Eeva pääsee ahdistavasta kotiympäristöstään pois, lähtien yhtenä yönä kotiapulaiseksi Helsinkiin. Siellä maailma on kovin erilainen kuin kotona, mutta vapaudesta ei juuri voi puhua, kun perheen äidin mielestä kotiapulaisen tehtävä on olla apulaisena, ja apulaisena on oltava silloin kun apua tarvitaan, eli aina ja koko ajan.

Siitäkin Eeva pääsee lopulta eteenpäin ja menee hyvin kevyen seurusteluvaiheen jälkeen naimisiin Jaakon kanssa ainoastaan nähdäkseen, että tämä on väkivaltainen hirviö, ja että avioliitto on voimassa, kunnes kuolema puolisot erottaa.

Tarinassa on useita ahdistavia yksityiskohtia, liittyen niin Eevan kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen kuin Jaakon väkivaltaisuuteenkin. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne ovat tavalla tai toisella lähtöisin naisten alistetusta asemasta, joka vahvasti nojaa tietämättömyyden varaan. Eevan tietämättömyys altistaa hänet hyväksikäytölle, ja muiden tietämättömyys Eevan menneisyydestä ja nykyisyydestä auttaa hyväksikäyttöä jatkumaan. Vaikka vain osa ihmisistä on pahoja, jäävät kaikkien hyväntahtoisten ihmisten toimet lopulta pahojen varjoon, eikä hyvien toimilla ole paljoakaan arvoa niin kauan kun pahat saavat jatkaa omiaan.

Nuo kaikki edellä mainitut seikat pitävät hyvin paikkansa edelleen, eivätkä olekaan aikaan tai paikkaan sidottuja. Sen vuoksi on hauska huomata kirjan olevan nytkin ajankohtainen, vaikka se on kirjoitettu yli 25 vuotta sitten ja kuvaa vielä paljon vanhempaa ajankohtaa.

Minulle tämä toimi myös oivallisena historian kuvauksena, sillä samoin kuin Eevan isäntäperheen rouva Miettinen, en ollut kuvitellut ihmisten eläneen 50-luvulla vielä sillä tavalla kuin Eevan perhe eli. Tosin siihenkin liittyi uskonnollisen yhteisön paine, mikä on omalta osaltaan sekin ajankohtainen aihe edelleen.

Tämä on kaikin puolin erinomainen kirja, mutta ei tosiaankaan mitään hyvän mielen lukemista.

Tony Johansson: Kolmas matkustaja

Tony Johansson: Kolmas matkustaja
Suomennos: Petri Stenman
Like 2016, alkup. 2014
Sivuja: 300

Tässä on jälleen kirja, jonka Like lähtetti postilaatikkooni pyytämättä. Kyseessä on minulle entuudestaan tyystin tuntemattoman kirjailijan poliittinen jännäri.

Landskronan kadulta löytyy yliajon uhrina kuolleen miehen ruumis. Poliisi tietysti tutkii asiaa, muttei pääse puusta pitkään. Jokin ajan kuluttua kirjan päähenkilö, toimittaja Erik Larsson, saa vihjeen ja yhteydenottopyynnön asiasta. Yhteydenottaja on kovin arka, koska hän on laiton maahanmuuttaja. Erik tapaa hänet mahdollisimman varovaisesti, mutta silti käy niin, että yhtäkkiä suojelupoliisi tai jokin muu vastaavanlainen taho, jonka ei tarvitse selitellä tekemisiään, kaappaa vinkkimiehen voimakeinoja kaihtamatta, eikä silläkään ole niin väliä, että miehen vaimo tulee samassa rytäkässä ammuttua kuoliaaksi.

Siinähän sitä oli juonelle alkua, eikä tarvitse olla suuri visionääri arvatessaan, ettei toimittaja jätä asiaa sikseen. Juoni etenee jouhevasti, eikä lukiessa tule tarvetta jättää kirjaa pöydälle. Loppua kohti alkaa tulle mieleen, että miten tämän muka saa paketoitua enää näin vähässä sivumäärässä, mutta kyllähän se onnistuu. Minut se tapa sai yllätettyä, vaikka asiaan liittyikin myös ennalta arvattava piirre.

Ei Johanssonilla ole syytä kirjaansa hävetä, vaan aivan päinvastoin. Esikoiskirjailijalta ihan kelpo teos. Poliittisten piirteiden johdosta tämä toiminee Ruotsissa paremmin kuin Suomessa, tai ainakin maan asioiden tuntemisesta on varmasti apua.