Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu

Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu
Sahlgren 1991
Sivuja: 291

Hilkka Ravilo ei tässä blogissa enää esittelyjä kaipaa, ja Kuin kansanlaulu on hänen esikoisromaaninsa. Sen hankkiminen ei näytäkään olevan aivan yksinkertaista, jos haluaa päätyä kirjan omistajaksikin, mutta pelkkä lukeminen onneksi onnistuu helposti HelMetin mainioiden kokoelmien ansiosta.

Ravilo on kirjoittanut useita kehityskertomuksia, ja tämä esikoinenkin on sellainen. Päähenkilö Eeva on syntynyt 1940-luvulla yhdeksänlapsisen perheen nuorimmaksi, ja kaikki sisaretkin ovat tyttöjä. Perhe asuu Rytkynperällä Rapakkojoella - ilmeisesti ihan todellinen paikka - Pohjois-Savossa, missä on vastaavanlaisia perheitä enemmänkin. Vastaavanlainen tarkoittaa sitä, että perheessä on lapsia juuri niin paljon kun niitä on sattunut ilman minkäänlaista ehkäisyä tulemaan, eikä suinkaan niin montaa kuin perhe kykenisi elättämään tai kuinka monta perheen äidin terveys kestäisi.

Eeva pääsee ahdistavasta kotiympäristöstään pois, lähtien yhtenä yönä kotiapulaiseksi Helsinkiin. Siellä maailma on kovin erilainen kuin kotona, mutta vapaudesta ei juuri voi puhua, kun perheen äidin mielestä kotiapulaisen tehtävä on olla apulaisena, ja apulaisena on oltava silloin kun apua tarvitaan, eli aina ja koko ajan.

Siitäkin Eeva pääsee lopulta eteenpäin ja menee hyvin kevyen seurusteluvaiheen jälkeen naimisiin Jaakon kanssa ainoastaan nähdäkseen, että tämä on väkivaltainen hirviö, ja että avioliitto on voimassa, kunnes kuolema puolisot erottaa.

Tarinassa on useita ahdistavia yksityiskohtia, liittyen niin Eevan kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen kuin Jaakon väkivaltaisuuteenkin. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne ovat tavalla tai toisella lähtöisin naisten alistetusta asemasta, joka vahvasti nojaa tietämättömyyden varaan. Eevan tietämättömyys altistaa hänet hyväksikäytölle, ja muiden tietämättömyys Eevan menneisyydestä ja nykyisyydestä auttaa hyväksikäyttöä jatkumaan. Vaikka vain osa ihmisistä on pahoja, jäävät kaikkien hyväntahtoisten ihmisten toimet lopulta pahojen varjoon, eikä hyvien toimilla ole paljoakaan arvoa niin kauan kun pahat saavat jatkaa omiaan.

Nuo kaikki edellä mainitut seikat pitävät hyvin paikkansa edelleen, eivätkä olekaan aikaan tai paikkaan sidottuja. Sen vuoksi on hauska huomata kirjan olevan nytkin ajankohtainen, vaikka se on kirjoitettu yli 25 vuotta sitten ja kuvaa vielä paljon vanhempaa ajankohtaa.

Minulle tämä toimi myös oivallisena historian kuvauksena, sillä samoin kuin Eevan isäntäperheen rouva Miettinen, en ollut kuvitellut ihmisten eläneen 50-luvulla vielä sillä tavalla kuin Eevan perhe eli. Tosin siihenkin liittyi uskonnollisen yhteisön paine, mikä on omalta osaltaan sekin ajankohtainen aihe edelleen.

Tämä on kaikin puolin erinomainen kirja, mutta ei tosiaankaan mitään hyvän mielen lukemista.