Gummeruksen Kukanpäivän kutsut

No niin, jokohan Blogger viimein hyväksyy tämän tekstin reilun vuorokauden odottelun jälkeen.

---

Olin saanut Gummerukselta kutsun heidän ensimmäisille Kukanpäivän kutsuilleen. Kyseessä oli tilaisuus, jossa esiteltiin muutamia kesällä ja syksyllä julkaistavia kirjoja, ja paikalla oli tukku kirjailijoitakin. Kaikki kirjat löytyvät luettelosta, jota olen itsekin ehtinyt jo selailla, mutta olisi väärin väittää etteikö kirjailijoiden lyhytkin omakohtainen esittely nostaisi mielenkiintoa selvästi korkeammalle.

Minulle jäivät kiinnostavimpina mieleen Taija ja Jani Sompin Parantavat rasvat, joka kertoo aivan toisenlaisen totuuden rasvojen terveellisyydestä kuin mihin on totuttu; Mike Pohjolan omaelämänkerrallinen Ihmisen poika, jossa päähenkilö pohtii voisiko hän itse olla Jeesuksen toinen tuleminen; Tuomas Vimman rakennusurakoinnin pimeästä puolesta kertova Raksa; sekä Matti Röngän uusin Viktor Kärppä-romaani Väärän maan vainaja. Viimeksimainitun osalta kiinnostus kohdistuu kirjailijaan itseensä, en ole lukenut häneltä tähän mennessä mitään enkä suinkaan aikonut aloittaa sarjan lopusta. Maininnan ansaitsee myös Philip Schwarzmannin How to Marry a Finnish Girl. Jos kirja on yhtään samaa maata kuin kirjailija itse, niin luvassa on hulvattoman hauskaa luettavaa.

Kuten kustantamojen tilaisuuksissa yleensäkin, elättelin toivetta tavata muita kirjabloggareita. Toiveeni ei ollut turha, sillä sankasta väkijoukosta löytyi pian pöytä, jonka ääressä tervetulomaljoista nautiskelivat Hanna, Marjis ja Katja. Kiitoksia kollegoille mukavasta seurasta ja Gummerukselle hienosta tilaisuudesta ja maittavista tarjoiluista. Muille bloggareille voin todeta, että jos suinkin kutsu tällaisiin tulee, niin kannattaa osallistua!

Antti Tuuri: Ameriikan raitti

Antti Tuuri: Ameriikan raitti

Otava 1986, 330 sivua.

Ameriikan raitti on jatkoa Pohjanmaalle ja samalla kuusiosaisen sarjan viides kirja. Sarjan aiheena on Hakalan suvun vaiheet, ja tämä kirja alkaa päähenkilö Erkki Hakalan äkkilähdöllä poliiseja pakoon. Lähtö ei tule yllätyksenä, vaan firman valonarat paperit on pantu visusti piiloon eikä muutenkaan tarvitse jäädä aprikoimaan miten tulisi menetellä. Erkin mukaan lähtee raskaana oleva vaimo Kaisu sekä oman firmansa kanssa samassa veneessä oleva Taisto. Jo kirjan nimen perusteella on helppo arvata, että karkumatkan päämääränä on Amerikka, ja siellä tarkemmin Florida.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen käsittelee matkaa, joka ei ole aivan suoraviivainen vaan siihen sisältyy mm. parin viikon mittainen rahanvaihto-operaatio Tukholmassa. Toinen osa on Floridaan saapumista, tutustumista ja sinne kotiutumista. Kolmannessa Erkki matkustaa rekalla Kanadaa kohti ja viimeisessä tutustutaan Kanadasta yllättäen löytyneisiin Hakalan suvun jäseniin.

Ameriikan raitti tunnetaan myös elokuvana. Itse en ole sitä nähnyt, ja siksi kirjaa lukiessa olikin hauskaa miettiä mitkä kaikki kohdat leffaan pääsivät ja miltä ne mahtavat näyttää. Henkilökaarti ainakin tarjoaa elokuvantekijöille montaa hyvää tarttumakohtaa, ja tekisi mieli sanoa, että jos tässä filmatisoinnissa epäonnistuu, niin se ei ainakaan johdu tarinasta.

Jostain syystä elämän seuraamisessa ulkomailla on jotain ihmeellisen kiehtovaa. Tietyssä mielessä kyse on selviytymistarinasta, sillä haparoivan kielitaidon turvin ei ole itsestään selvää perustaa elämäänsä vieraalle maalle. On melkoisen eri asia käydä lomamatkalla hotellissa kuin ryhtyä asukkaaksi uuteen paikkaan varustautuneena sillä samalla matkalaukulla kuin turistikin. Hauskaksi seuraaminen muuttuu viimeistään silloin, kun kielitaitoa ei olekaan lainkaan, mutta matkalainen on juuri niin nöyrä kuin sellainen pohjalaismies on, jolla on salkku taaloja pullollaan ja kädessä viskileka. Uhoa ja rahaa piisaa, mutta käytännössä arkikin on tyystin muiden hyväntahtoisuuden varassa.

Päähenkilöt ovat rikollisin toimin hankkineet itsellensä pääomaa maanpakonsa ajaksi, eikä se ole omiaan herättämään lukijassa myötätuntoa. Toisaalta ei myöskään käy kateeksi, sillä vaikka lomamatkalta lähetetyn postikortin kuva uima-altaalta onkin idyllinen, harva jaksaa sellaista elämää pidemmän päälle. Siinä vaiheessa kun altaan partaalta aletaan kaivata pois, paljastuu totuus kaikessa karuudessaan: kyseessä on lopulta vain kultaisesta ja aurinkoisesta häkistä. En liene suuri ilonpilaaja kertoessani, että kirjan lopussa Erkkikin päätyy laatimaan itselleen aamukamman. TJ 929.

Kirjasarjan viimeinen osa on Lakeuden kutsu. En tiedä siitä vielä muuta kuin että se kuittaa yhden osuuden Finlandia-haasteesta, mutta on helppo kuvitella miltä Erkki kuulostaa palatessaan kotiinsa kamman kuluttua loppuun. "Nöyrä" ei kuulu aivan kärkipäässä niihin adjektiiveihin, joilla häntä kuvaillaan.

Lotte & Søren Hammer: Saastat

Lotte & Søren Hammer: Saastat

Bazar 2011, 445 sivua.

Dekkarit ovat olleet lukemistossani kovin vähäisellä edustuksella ja sitä tilannetta paikkaa tämänkertainen Saastat. Se on kirjoittajiensa esikoisteos ja aloittaa samalla sarjan, jonka toinen osa ilmestyi Tanskassa jo viime syksynä.

Koulun liikuntasalista löytyy viisi miestä silvottua miestä hirtettyinä. Heidät on leikelty kuntoon, joka vaikeuttaa tuntuvasti tunnistamista. Pian käy ilmi, että he kaikki olivat pedofiileja ja murhien takana on ryhmittymä ihmisiä, jotka ovat olleet uhreja - ei välttämättä juuri näiden miesten - aikanaan. Murhien jälkeen ryhmittymän suunnitelmiin kuuluu yleisen mielipiteen nostatus heidän puolelleen, ja se näyttääkin onnistuvan hyvin. Poliisin työ puolestaan vaikeutuu tuntuvasti, kun suuri osa kansalaisista haluaisi nähdä heidän epäonnistuvan. Kirjan pääosassa on Konrad Simonsenin johtama murharyhmä, jonka edesottamuksia dekkarisarjan on määrä seurata.

Vaikka kokemukseni dekkareista on varsin rajallinen, uskallan silti sanoa Saastojen poikkeavan rikoskirjallisuuden valtavirrasta. Juonensa ja tarinansa lisäksi siinä on nimittäin läsnä vahvasti ajattelemisen aihetta antava näkökulma. Kirjassa yleisön lynkkausmielialaa nostatetaan sen seikan varassa, että "kaikkien" mielestä pedofiilien teoistaan saamat rangaistukset ovat aivan liian kevyitä. Mitä tapahtuu, jos yleisen moraalin ja lainsäädännön välillä on liian räikeä ristiriita? Ihmiset eivät halua nojata lakiin vaan ottavat oikeuden omiin käsiinsä, juuri kuten tässä tarinassa esitetään. Lisää ajattelemisen aihetta tulee rangaistusten filosofiasta: millainen rangaistus sivistysvaltiossa pitäisi antaa teosta, joka inhottaa jokaista yli kaikkien äyräiden ja josta mikään rangaistus ei tunnu olevan riittävä? "Munat pois" voi tulla äkkiseltään mieleen, mutta jos halutaan pysyä 2000-luvulla ja pitää lainsäädäntö jokseenkin johdonmukaisena, niin tilanne on kaikkea muuta kuin helppo.

Edellä olevan ajattelun aiheen lisäksi kirja on mainiosti kirjoitettu. Sivuja on kohtalaisen paljon, muttei silti yhtään liikaa. Missään vaiheessa ei ala puuduttaa, vaan tarina vetää eteenpäin luku toisensa jälkeen. Lukuja on peräti 72, mikä oli minun mieleeni. Lukemisenhan voi rytmittää juuri niin lyhyisiin pätkiin kuin tahtoo. Etukäteen arvelin, että tämän kohdalla saattaa "vielä yksi luku"-ilmiö nousta vahvasti esiin, ja niin kävikin. Kun seuraavan luvun tietää olevan lyhyt, on helppo antaa periksi mielihalulleen.

Minun kirjanpidossani Saastat pääsee kirkkaasti vuoden top 10 -listalle. Mikäli se ei ole siellä vielä joulukuun lopussakin, täytyy edessä olla todella hyvä kirjavuosi!