Antti Tuuri: Pohjanmaa
Otava 1982, 364 sivua.
Jenin aamujen jälkeen kaipasin jotain huomattavasti kevyempää luettavaa. Koska oli vasta aattoaamu enkä edes odottanut pukin tuovan minulle kirjoja, niin aloitin mukaan ottamani Pohjanmaan. Lisää keveyttä toi mukanaan se, että kirja ei ole minkäänlainen uutuus eikä sillä olisi siksi mitään kiirettä. Se ei myöskään ole arvostelukappale, joten lukea saattaisi juuri niin hitaasti tai pohdiskelematta kuin lystäisi. Täsmälleen kuten pitikin!
Olen joskus tullut avanneeksi telkkarin silloin kun Pohjanmaata esitettiin elokuvana. En päässyt mukaan alusta asti, vaan jostain epämääräisestä keskikohdasta. En edes muista siitä juuri muuta kuin että Esko Salminen esitti humalaista miestä ja siinä ammuskeltiin. Silti nuo eittämättä hatarat muistikuvat riittivät motivoimaan minut valitsemaan Tuurin tuotannosta juuri Pohjanmaan, eikä jotain muuta. Vaihtoehto olisi voinut olla vaikkapa Finlandia-palkittu Lakeuden kutsu.
Pohjanmaa on samannimisen, kuusiosaisen romaanisarjan neljäs kirja. Takakannessa luvattiin kunkin sarjan romaanin olevan luettavissa myös täysin itsenäisinä teoksina. Väite pitää jokseenkin paikkansa, mutta epäilemättä järjestyksessä lukemisessa olisi puolensa. Kirja hyppää näet suoraan toimintaan, minkä aikana ei ole vielä käsitystä millaisista hahmoista on kyse. Tarinan edetessä käy ilmi, että heti alussa riehunut Veikko on niin vahva persoona, ettei se voi olla tulematta ilmi jo aiemmissa osissa.
Tämä teksti on kopioitu osoitteesta http://kaikenvoilukea.blogspot.fi
Koko sarja keskittyy Hakalan suvun vaiheisiin. Pohjanmaa sijoittuu vuoden 1978 heinäkuiseen sunnuntaihin, jona kaikki Hakalat ovat kokoontuneet kotitilalle amerikkaan lähteneen vaarin perinnönjaon varjolla. Jaettavaa ei pahemmin ole, ja niinpä tapahtumat keskittyvätkin johonkin aivan muuhun. Jo aiemmin mainitun Veikon matonkutomo on joutunut konkurssiin hänen palkattuaan firman raha-asioita hoitamaan paikkakunnalla asuvan Ketolan, joka tunnettu vilunkipelistään. Firma on siis nurin, koneet ovat päätyneet Ketolan omalle firmalle, eikä laillista tietä ole oikeutta luvassa. Tapahtunutta puidaan eri henkilöiden toimesta eri kanteilta, ja veljesten - Veikon, Sepon, Paavon ja Erkin - toimet pyörivät sen ympärillä, miten vääryys saataisiin oikaistuksi pohjalaisittain.
Tuuri osaa kertomisen taidon. Tarina etenee mukavasti, eikä aika käy missään vaiheessa pitkäksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhden päivän ajalle, mutta niitä rytmittävät mukavasti erilaiset muistelot, jotka ovat paikoitellen parinkymmenen sivun mittaisia. Samalla saadaa luontevalla tavalla kerrottua lukijalle lisää Hakalan suvun vaiheista. Itse tykästyin kertomukseen, missä Karhumäen kristillisen opiston suojeluskuntalaiset lähtivät vapauttamaan Suomea kommunisteista. Itse asiaakin tärkeämpää kun tuntui olevan se, ettei ainakaan naapuripitäjien osastot ainakaan ehtisi pääkaupunkiin ennen heitä ja pääsisi siitä myöhemmin irvailemaan.
Jossain vaiheessa huomasin tekstin muistuttavan suosikkiani Jari Tervoa, mikä luonnollisesti tarkoittaa Tervon muistuttavan Tuuria. Tietämättä vielä Pohjanmaa-sarjasta enempää, voi toinen yhtäläisyys löytyä Tervon Rovaniemi-teemasta. Se puolestaan tarkoittaisi, että minun on jatkettava tämänkin sarjan lukemista. Eikä se tunnu lainkaan ahdistavalta ajatukselta, vaan päinvastoin! Yksittäisenä romaanina Pohjanmaa olisikin jäänyt hieman torsoksi, sillä se herättää mielenkiinnon kuulla lisääkin ja luo samalla puitteet tarinan jatkamiselle molempiin suuntiin.
Valitsin aikoinani Pohjanmaan ensimmäiseksi Antti Tuurin kirjakseni samasta syystä: elokuva oli jäänyt mieleeni. Itse tosin pidin elokuvasta valtavasti. Savolaiselle Pohjanmaa-elokuva tarjosi hieman eksoottisen kuvan suomalaisista ;) Luin myöhemmin myös Lakeuden kutsun. Minulla on pian 20 vuotta aikaa siitä, kun nämä kirjat luin. Muistan pitäneeni niistä, ehkä eniten siitä mielentilasta, jonka Tuuri osasi synnyttää. Nyt tuntuu, että voisin vaikka palata Pohjanmaalle. Kiitos siis tästä!
VastaaPoistaUnohdin arvostelussani mainita tyytyväisyydestäni siihen, että kirjassa on pohjalaisten ihmisten suuhun kirjoitettu kriittisiä kommentteja mm. Lapuan liikkeen kyydityksiä ja muita ylilyöntejä kohtaan. Kaikki pohjalaiset eivät siis ole samanlaisia aivottomia uhoajia kuin Veikko.
VastaaPoistaMuutamia tärkeitä pointteja:
VastaaPoistaPohjanmaa on ajallisesti sarjan 4. kirja, mutta kirjoitettu niistä ensimmäisenä. Eli tilanne, jota kuvasit, on ollut ja tulee olemaan jokaisella kirjan lukeneelle aina sama: se alkaa suoraan tilanteesta, joka on ikään kuin päällä, mutta se ei ole jatkoa mihinkään aiemmin kirjoitettuun; aiempia tapahtumia valoitetaan kirjan aikana.
Juuri tässä on Pohjanmaa-sarjan hienous: kirjat todella ovat itsenäisiä teoksia eivätkä mitään perinteistä kirjasarjaa, ja kuitenkin ne ovat luettavissa kokonaisuutena - joko ilmestymisjärjestyksessään tai ajallisesti oikeassa järjestyksessä.
Ainoastaan Uusi Jerusalem ja Maan Avaruus ovat suoraan sidoksissa toisiinsa sekä tarinana että ilmestymisjärjestyksessään (-88,-89). Niissä kerrotaan saman isoisän, johannes Hakalan jon ka perintöä Pohjanmaa-romaanissa ollaan jakamassa, Amerikan siirtolaisuuden vaiheista.
Yksi sarjan keskeisin teema onkin juuri Johannes Hakala, jonka elämään tavalla tai toisella viitataan jokaisessa kuudessa kirjassa, vaikka kertojana ja varsinaisena toimijana hän on vain kahdessa jo mainitussa teoksessa.
Pohjanmaa-sarja on maaginen, täysin poikkeuksellinen sarja Suomen kirjallisuudessa.
Suosittelen lukemaan sarjan sekä ilmestymisjärjestyksessä (Pohjanmaa, Talvisota, Ameriikan Raitti, Uusi Jerusalem, Maan Avaruus, Lakeuden Kutsu) että ajallisesti oikeassa järjestyksessä (Uusi Jerusalem, Maan Avaruus, Talvisota, Pohjanmaa, Ameriikan Raitti, Lakeuden Kutsu).
Tunnen kaksi Hakalaa. :)
VastaaPoistaMinä myös :)
Poista