torstai 12. toukokuuta 2011

Antti Tuuri: Ameriikan raitti

Antti Tuuri: Ameriikan raitti
Otava 1986, 330 sivua.

Ameriikan raitti on jatkoa Pohjanmaalle ja samalla kuusiosaisen sarjan viides kirja. Sarjan aiheena on Hakalan suvun vaiheet, ja tämä kirja alkaa päähenkilö Erkki Hakalan äkkilähdöllä poliiseja pakoon. Lähtö ei tule yllätyksenä, vaan firman valonarat paperit on pantu visusti piiloon eikä muutenkaan tarvitse jäädä aprikoimaan miten tulisi menetellä. Erkin mukaan lähtee raskaana oleva vaimo Kaisu sekä oman firmansa kanssa samassa veneessä oleva Taisto. Jo kirjan nimen perusteella on helppo arvata, että karkumatkan päämääränä on Amerikka, ja siellä tarkemmin Florida.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen käsittelee matkaa, joka ei ole aivan suoraviivainen vaan siihen sisältyy mm. parin viikon mittainen rahanvaihto-operaatio Tukholmassa. Toinen osa on Floridaan saapumista, tutustumista ja sinne kotiutumista. Kolmannessa Erkki matkustaa rekalla Kanadaa kohti ja viimeisessä tutustutaan Kanadasta yllättäen löytyneisiin Hakalan suvun jäseniin.

Ameriikan raitti tunnetaan myös elokuvana. Itse en ole sitä nähnyt, ja siksi kirjaa lukiessa olikin hauskaa miettiä mitkä kaikki kohdat leffaan pääsivät ja miltä ne mahtavat näyttää. Henkilökaarti ainakin tarjoaa elokuvantekijöille montaa hyvää tarttumakohtaa, ja tekisi mieli sanoa, että jos tässä filmatisoinnissa epäonnistuu, niin se ei ainakaan johdu tarinasta.

Jostain syystä elämän seuraamisessa ulkomailla on jotain ihmeellisen kiehtovaa. Tietyssä mielessä kyse on selviytymistarinasta, sillä haparoivan kielitaidon turvin ei ole itsestään selvää perustaa elämäänsä vieraalle maalle. On melkoisen eri asia käydä lomamatkalla hotellissa kuin ryhtyä asukkaaksi uuteen paikkaan varustautuneena sillä samalla matkalaukulla kuin turistikin. Hauskaksi seuraaminen muuttuu viimeistään silloin, kun kielitaitoa ei olekaan lainkaan, mutta matkalainen on juuri niin nöyrä kuin sellainen pohjalaismies on, jolla on salkku taaloja pullollaan ja kädessä viskileka. Uhoa ja rahaa piisaa, mutta käytännössä arkikin on tyystin muiden hyväntahtoisuuden varassa.

Päähenkilöt ovat rikollisin toimin hankkineet itsellensä pääomaa maanpakonsa ajaksi, eikä se ole omiaan herättämään lukijassa myötätuntoa. Toisaalta ei myöskään käy kateeksi, sillä vaikka lomamatkalta lähetetyn postikortin kuva uima-altaalta onkin idyllinen, harva jaksaa sellaista elämää pidemmän päälle. Siinä vaiheessa kun altaan partaalta aletaan kaivata pois, paljastuu totuus kaikessa karuudessaan: kyseessä on lopulta vain kultaisesta ja aurinkoisesta häkistä. En liene suuri ilonpilaaja kertoessani, että kirjan lopussa Erkkikin päätyy laatimaan itselleen aamukamman. TJ 929.

Kirjasarjan viimeinen osa on Lakeuden kutsu. En tiedä siitä vielä muuta kuin että se kuittaa yhden osuuden Finlandia-haasteesta, mutta on helppo kuvitella miltä Erkki kuulostaa palatessaan kotiinsa kamman kuluttua loppuun. "Nöyrä" ei kuulu aivan kärkipäässä niihin adjektiiveihin, joilla häntä kuvaillaan.

5 kommenttia:

  1. Mielestäni Ameriikan raitissa Tuurin vino ja miehekäs huumori on aivan parhaimmillaan. Myös mainitsemasi siirtolaisuusnäkökulma oli kiinnostava. Muistan ihmetelleeni ja ihastelleeni, kuinka ankealta ja nihkeältä paikalta Florida kirjassa vaikuttikaan - ei ihan ensimmäiseksi mieleen tullut mielikuva sekään.

    VastaaPoista
  2. Kiva päivitys jo pari vuosikymmentä vanhasta lukukokemuksesta! Pohjanmaa-sarja on melko löyhä, Erkistä kertova viimeinen osa on tosiaan Lakeuden kutsu, mutta Hakalan suvusta kertovat myös Talvisota ja Uusi Jerusalem. Talvisodassa ova mukana Erkin isä ja tämän veljet, Uusi Jerusalem sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo Erkin isoisästä Johanneksesta ja tämän asettumisesta Pohjois-Amerikkaan. Tämän miehen perintöä, muistaakseni ainakin, Pohjanmaassa jaetaan, muun ohella.

    VastaaPoista
  3. Ja vielä Maan avaruus kertoo Erkin isoisästä. :) Tämä on kyllä hieno sarja, pitäisikin lukea uudestaan. Muistelen että Ameriikan raitti oli sarjan kirjoista vähiten kiinnostava, jostain syystä en tykkää lukea kirjoja joissa matkataan jonnekin. Se mistä erityisesti pidin näissä kirjoissa oli dialogittomuus, se miten kaikki sanomiset punottiin tekstiin ilman perinteistä vuoropuhelun kaavaa viivoineen ja lainausmerkkeineen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Réa lisäyksestä, Maan avaruus tosiaan vielä kuudentena!

    VastaaPoista
  5. Ilmeisesti sarjan lukemista kannattaa jatkaa sen Lakeuden kutsun jälkeenkin, se on aina kiva kuulla!

    VastaaPoista