perjantai 1. syyskuuta 2017

Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa

Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa
Docendo 2017
Sivuja: 228

Suomessa on toiminut ja toimii yhä useita uskonnollisia tai hengellisiä yhteisöjä, joilla vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän yhdistäviä piirteitä, eivätkä ne piirteet ole suinkaan positiivisia. Monet tapaukset ovat ylittäneet uutiskynnyksenkin, joten kyse on melko hyvin yleisessä tiedossa olevista ilmiöistä. Tämä kirja kertoo juuri noista yhteisöistä ja tapauksista.

Ainakin yksi tekijä on ihan kaikille yhteinen - ja hyvin tärkeä: jäsenistöön kuuluu merkittävä määrä vahvauskoisia. Vahvauskoisen määritelmä ei ole yksikäsitteinen, mutta kuitenkin ymmärrettävä: hänen uskoaan ei ole mahdollista horjuttaa rationaalisin perustein tai tavalliseen järkeen vedoten. Käsittääkseni tilanne tuppaa olemaan sellainen, että kaikki mikä suinkin tukee ja vahvistaa hänen uskoaan, on aina oikeassa, ja vastaavasti päinvastainen aina väärässä. Jos ajatellaan, että joku haluaisi ryhtyä huijariksi petkuttaakseen ihmisiltä heidän omaisuuttaan, työpanostaan, tai mitä tahansa, niin voisiko hänellä olla otollisempaa kohdetta kuin vahvauskoiset, jotka uskovat juuri hänen olevan se oikeassa oleva profeetta?

Kirjassa esitellään monta tunnettua yhteisöä, mutta kaikki muistuttavat toisiaan juuri noiden vahvauskoisten seuraajien osalta. Lisäksi johtajat tuntuvat olevan vahvoja persoonia, jotka osaavat saada toiset toteuttamaan omaa tahtoaan. No, sekään ei liene mikään yllätys.

Vahvauskoisuus tuntuu vaikuttavan yksilöön niin paljon, että vastuullinen yhteiskunta julistaisi sellaisen ihmisen edesvastuuttomaksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan omista asioistaan. En tosissani usko, että niin kovin äkkiä tapahtuisi, mutta vahvauskoisen rinnastus vaikkapa pikkulapseen tai pahasti sairastuneeseen voisi olla moneltakin kantilta aivan toimiva.

Itseäni häiritsee kovasti se ajatus, että jostain syntyy uusi liike tai yhteisö X. Miksi juuri se, eivätkä kaikki muut aakkoset ennen äksää onkin se ainoa, joka on oikeassa kaikkien muiden ollessa väärässä samaan aikaan? Mutta pointtihan seuraajien näkökulmasta onkin juuri tuo sama: nimenomaan X on oikeassa, ja kun siihen ajatukseen on kerran juuttunut, on vaikea päästä irti.

Siinä vaiheessa kun "tauti" on jo iskenyt, on paha pyristellä vastaan, mutta jos joku vasta pohtii yhteisöön liittymistä, niin kannattaisi vielä lukea tämäkin kirja. Jos sittenkin haluaa langeta, niin ainakin varoituksen sana on lausuttu.

Suosittelen lämpimästi tätä muillekin, jo pelkästään sen johdosta, että tässä kuvatut ilmiöt ovat pääsääntöisesti ihan sallittuja. Ikävä kyllä.

Ja sitten valmiiksi varoituksen sana: kommenttien moderointisormeni on tämän artikkelin kohdalla erityisen herkkänä.



6 kommenttia:

  1. Sama mietityttää minuakin, mikä ihme saa uskomaan, että juuri se yksi suuntaus on ainoa ja oikea ja muut vääriä... Varmasti mielenkiintoinen kirja, saatan tarttua tähän.

    VastaaPoista
  2. Minulle on syntynyt se vaikutelma, että luet toisinaan uskontoja kritisoivaa kirjallisuutta. Miksi sellainen sinua niin kiinnostaa? Jos tieteellinen maailmankuva on "ainoa oikea" ja muut vääriä, mitä jää jäljelle niille, joille tieteellinen maailmankuva ei riitä, joille se on liian kylmä ja liian ehdoton?

    Minun käsitykseni mukaan pienetkin seurakunnat voivat tehdä yhteistyötä keskenään. Puhutaanhan sitä ekumeniasta näitten isompien kirkkokuntienkin kesken.

    Tuo "vahvauskoisuus" kuulostaa käsitteenä jotenkin oikeansuuntaiselta, varsinkin niin kuvailtuna, ettei henkilön käsityksiin voi mitenkään vaikuttaa. Asenteellista jämähtäneisyyttä ilmenee tosin muuallakin kuin uskontojen piirissä, esim. politiikassa.

    Itse ajattelen, että uskovan ihmisen mielessä käyvät vuoropuhelua usko ja epäily. Ellei näin olisi, kyse ei olisi enää uskosta vaan tiedosta - todellisesta tai kuvitellusta tiedosta. Minusta tiedon tavoittelu ei ole uskon tehtävä. Siksi tiede ja uskonnot operoivat eri alueilla. Edustan näine näkemyksineni itseäni, en mitään uskontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutelmasi on aivan oikea. Minun maailmankuvani on tieteellinen, ja siihen sopisi melkoisen huonosti uskontoja puolustava kirjallisuus. Luuluavasti kiinnostukseni taustalla on pyrkimys vahvistaa oikeaksi päätöstäni "lakata uskomasta" ja erota kirkosta. Ei sillä että minulla mitään epäilyksiä sen suhteen olisi ollutkaan.

      Minun mielestäni tieteellinen maailmankuva on "ainoa oikea" ja muut vääriä. Siltä osin se kuitenkin poikkeaa muista, että se on _mahdollista_ todistaa vääräksi. Jumalan tai muun kaikkivaltiaan olennon olemassaoloa tai olemattomuuttahan ei voida miksikään todistaa; se on vain uskon varassa.

      Siinä olet aivan oikeasssa, että asenteellista jämähtäneisyyttä ilmenee muuallakin, ja kyse on tosiaan aivan vastaavasta ilmiöstä.

      Jos uskovan mielessä käydään vuoropuhelua uskon ja epäilyn välillä, niin onko kuitenkin pyrkimyksenä saada se oma pää käännettyä uskon puolelle? Ja onko se vuoropuhelu tasavertaista?

      Poista
  3. Tämäpäs kuulostaa kiinnostavalta, täytyy laittaa muistiin ja lukea jossain välissä.

    Minua on aina ihmetettynyt sama asia. Jotenkin vielä ymmärrän sen jos on kasvanut jonkin liikkeen sisään, mutta käännynnäiset ovatkin toinen juttu. Kaipa sitä vain on ihmisiä, jotka alkavat uskoa X:n kunhan joku vain puhuu tarpeeksi vakuuttavaksi.

    VastaaPoista
  4. Keskusteltu on aina tervetullutta, mutta väite/luulo, että seurakunnat jotenkin ajattelisivat olevansa "ainoita oikeassa olevia" on useasti kyllä väärä. Esim kirjassa käsiteltävät helluntailaiset eivät missään tapauksessa usko/luule näin.

    Joka tapauksessa vastenmielisistä ilmiöistä, joita kirjassa esiintyy on syytä käsitellä, ja monien uskovienkin olisi se syytä lukea. Itse uskovaisena henkilönä ainakin koin kirjan hyvänä, enkä todellakaan ajattele, että kirjassa jotenkin tarkoituksellisesti pyrittäisiin mustamaalaamaan ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko sitä, että helluntailaiset eivät esimerkiksi missään tapauksessa usko/luule, että on olemassa vain yksi jumala, vaan että niitä saattaa olla enemmänkin? Olen aina kuvitellut, että näissä uskon asioissa nimenomaan uskotaan vain yhteen asiaan kerrallaan, ja sitä pidetään juuri oikeana. Mutta jos näin ei ole asian laita, niin minun bloggaukseltani putoaa pohja kokonaan.

      Poista