keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
Suomennos: Raija Nylander
Atena 2016, alkup. 2015
Sivuja: 205

Kirjan päähenkilö Walter on 17-vuotias karjanhoitaja Pohjois-Saksasta. Eletään helmikuuta 1945, jolloin sodan päättyminen on vain ajan kysymys, mutta natsit pakottavat silti rintamalle kaikki kynnelle kykenevät miehet ikään katsomatta. Luonnollisesti tämä koskee myös Walteria ja hänen ystäväänsä Fieteä, joiden tiet erkanevat pikaisen peruskoulutuksen jälkeen lähinnä sen vuoksi, että Walter osaa ajaa autoa.

Lyhyen ajan kuluttua ystävysten tiet kohtaavat uudelleen, kutakuinkin pahimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla, ja se tietysti on ollut kirjailijan tarkoituskin. Sodan mielettömyyttä on kuvattu usein ennenkin, mutta Rothmann onnistuu silti löytämään vielä yhden uuden pykälän, kurkottamaan pikkuisen muita pidemmälle. Tavallaan tässä ei ole mitään uutta, ja sen vuoksi tärkein painopiste onkin siinä, mitä on seurannut sodan jälkeen. Huolimatta siitä, ettei alaikäisiä poikasia oikein voi edes pitää kunnolla vastuullisina siitä, mitä he ovat joutuneet tekemään, on heidän itsensä silti pakko elää elämänsä muistojensa taakkaa kantaen. Juuri tässä on minun mielestäni kirjan tärkein ydin.

Rothmannin ei ole tarvinnut ryhtyä mässäilemään sodan kauheuksilla eikä korostaa niitä, mutta silti hän on onnistunut luomaan hyvin mieleenpainuvan asetelman, eikä jätä lukijalle muuta vaihtoehtoa kuin tuntea myötätuntoa Walteria kohtaan. Kontekstistaan irrotettuna Walterkin olisi helppo leimata natsiksi ja ajatella hänen ansaitsevan aivan kaikki koettelemukset jotka kohtalo suinkin on hänen osakseen osannut langettaa, mutta tämä tarina on oikein osuvaa luettavaa. Voin vain yrittää kuvitella, miten paljon vahvemmin tämä Saksanmaalla toimiikaan.

4 kommenttia:

  1. Näitä sota-aiheisia kirjoja on nyt ollut tarjolla todella paljon ja viime aikoina itsekin sellaisia olen kolunnut läpi, en onneksi kyllästymiseen asti. Tämäkin vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotakirjoja on varmaankin aina paljon. Minä koin tässä olleen jotain uutta, tosin ei minulla kokemusta niistä kauheasti ole.

      Poista
  2. Ihan samoissa aatteissa luin teoksen kuin sinä. Myötätunto on Walterin puolella, varsinkin pohdittaessa hänen elämäänsä sodan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelen juuri tuon olevan se seikka, joka on nostanut kirjan suosiota Saksassa. Ei Walter ole yksin kokemuksensa kanssa, ja voisin kuvitella, etteivät muutkaan ole juuri kokemuksistaan puhuneet.

      Poista