Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti
WSOY 2015
Sivuja: 410

Remeksen nimi on suomalaisille kirjallisuuden ystäville pakostikin tuttu, mutta minä en ole hänen kirjojaan aiemmin lukenut. Tähän ensimmäiseen kertaan tuin innostuneeksi Petteri Järvisen bloggauksen perusteella, enkä joutunut pettymään. Kirjan tehoa lisäsi entisestään se, että säätila oli mitä otollisin, eli samanlainen kuin tarinassa.

Suomessa on siis meneillään pakkasaalto, ja samaan aikaan Venäjä aloittaa hyvin valmistellun ja tehokkaan kyberhyökkäyksen, jonka jäljiltä koko Suomessa on sähkökatkos. Kun kyberhyökkäystä tuetaan vielä muutamalla sopivasti kohdennetulla täsmäiskulla, onkin sähkökatko muuttunut pysyväksi, ja samalla on myös viestintäyhteydet ja polttoainejakelukin saatu tehokkaasti rampautetuksi. Sotavoimia ei siis ole tarvittu lainkaan, mutta koko maa on saatu kertaheitolla ahdistettua nurkkaan, ja viikatemies alkaa korjata satoaan asuntojen kylmetessä ulkona paukkuvassa pakkasessa.

Minulle on fiktiotakin lukiessani tärkeää, että tapahtumat ovat uskottavia. Tämä tarina vaikutti suorastaan ahdistavan uskottavalta: jos vain Venäjä ryhtyisi pahantahtoiseksi, niin en tiedä mikä osa kuvatussa tapahtumaketjussa ei olisi mahdollinen. Loppujen lopuksi juuri maiden väliset suhteet olivat se osuus, jota pidin kaikkein kaukaisimpana, mutta oikeasti: mistäpä tällainen tavallinen ihminen voisi tietää, miten todennäköisiä vieraiden valtojen vallankaappaukset ovat? Sen verran teksti sai minut ajattelemaan, että tulin hankkineeksi kotiin pari toimivaakin taskulamppua. Ei niillä kyberhyökkäykselle mitään mahda, mutta sähkökatkoksen aikana sellaisia voisi tulla ikävä.

Kirjassa yhteiskunta luisuu nopeasti anarkiaan. Koska virkavaltaa on niin vähän eikä kansalaisilla ole mahdollisuuksia edes viestiä mistään, niin käytännössä joka puolella vallitsee vahvimman laki. Tämä seikka on omasta mielestäni varsin kiinnostava, samoin kuin olisi tilanteen jälkipyykin selvittely ihan tavallisten ihmisten tasolla, mutta se ei ymmärrettävästi kuulu tällaisen jännityskirjan aihepiiriin.

Minä pidin tästä kovasti. Jollei postilaatikossa olisi jo ollut odottamassa muuta luettavaa, olisin napannut saman tien kirjastosta toisen Remeksen mukaani. En tiedä toimisiko tämä yhtä hyvin kesähelteillä tai harmaanloskaisessa säässä, mutta tällaisen kunnon pakkasjakson aikana ainakin on helppo samastua kirjan tapahtumiin.

En malta olla antamatta vielä lisäpisteitä siitä, että kirjan päähyvis ei kamppaile yksityiselämänsä ongelmien parissa eikä hänellä ole myöskään mulkkua esimiestä tai kollegaa.