Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suomennos: Leena Vallisaari
Kansi: Helena Kajander
Teos & Schildts & Söderströms 2012
Sivuja: 366
Sain Jään joululahjaksi viime vuonna, mutta välin tahallani lukemasta sitä heti, koska halusin säästää osotettavissa olevan hyvän lukukokemuksen sopivaan hetkeen. Sitten kului aikaa, ja edelleen välttelin kirjaa samasta syystä, kunnes huomasin, että seuraava joulu on jo kolkuttelemassa ovelle, ja olisi vähän noloa lykätä lukemista edelleen. Tyytyväisyydekseni sain havaita lykkäilyn olleen ainakin perusteiltaan kunnossa.
Kirja alkaa pari vuotta viime sodan päättymisen jälkeen, kun nuori pappi Petter Kummel saapuu vaimonsa ja yksivuotiaan tyttärensä kanssa ulkosaariston seurakuntaan. Paikka ei ole varsinainen palkinto, sillä juuri kukaan ei sieltä virkaa haluaisi, mutta Petter tuntee saapuneensa perille juuri sinne, missä hän haluaa elämänsä viettää. Vastaanottokin on innostunut, sillä luotolaiset tuntevat kyllä tilanteensa, ja haluaisivat pappinsa viipyvän paikallaan pidempään kuin vain siihen asti, että ehtii saada mukavamman viran jostain toisaalta.
Papin ja hänen perheensä elämää seurataan reilun kolmen vuoden ajan, ja ohessa tutustutaan muihinkin paikkakunnan asukkaisiin ja seutuun yleensä. Keskiössä pysyy kuitenkin papin perhe varsin arkiselta ja jokapäiväiseltäkin kantilta, minkä myötä saadaankin luettavaksi oivallinen kuvaus miljööstä. Sekä ajan että paikan kuvauksella on tärkeä osa, ja kuten kirjan saamasta palkinnosta voi ounastellakin, on kirjailija onnistunut siinä todella hienosti.
Juonensa puolesta Jää olisi tyhjentävästi kuvailtu muutamalla lauseella, eli se on kokolailla sivuseikka. Tärkeintä on tunnelman, paikan, ajan ja ihmisten kuvaus, ja kaikki niistä toimivat upeasti heti alkumetreiltä alkaen.
Takakannessa on painostettu merkillisen paljon ympäristössä vallitsevia "ikiaikaisia salaisuuksia ja voimia", jotka postinkantaja tuntee ja näkee. Minä pidin niitä sivuseikkana, joka kylläkin sopi kokonaisuuteen ihan hyvin, mutta olisin pärjännyt ilmankin.
Jos olisin jostain ihmeellisest syystä saanut valita viime vuoden voittajakirjan, niin en luultavasti olisi päätynyt Jäähän, mutta ymmärrän nyt oikein hyvin, että se tuli valituksi. Tämä ei ole minulle kaikkein mieluisinta kirjallisuuden lajia, mutta on silti silkka nautinto lukea tällaista välillä, eriroten näin hyvin toteutettuna.
Tämä oli minulle kyllä vuoden parhaita lukukokemuksia. Luin sen kesällä miehen vanhempien luona maalla, ja siinä tilanteessa oli ihanaa lukea papin vaimon arkisista askareista, karjanhoidosta ja heinänteosta. Myös postinkantaja-osuudet ihastuttivat kovasti. Voisin lukea kirjan vaikka uudestaankin, sen verran siitä nautin :).
VastaaPoistaSamoin on minulla, kyllä tämä tulee löytymään top10-listaltani.
PoistaMinullakin on tapana lykkäillä niiden todella hyviltä vaikuttavien kirjojen lukemista johonkin parempaan hetkeen.. ja sitten ne vaan odottaa ja odottaa, ja tulee luettua jotain vähän latteampaa, mikä mukamas sopii just siihen (latteaan?) hetkeen. :) Jouluna minulla vakaa aikomus aloittaa (ja lopettaa) yksi säästössä ollut kirja, olipa hetki millainen vaan. Tämä Jääkin on alkanut kiinnostaa, kun sitä on niin kovasti kehuttu.
VastaaPoistaLukukokemus kärsii, jos ei tilanne ole oikea, sen olen huomannut kokemuksesta. Sen takia odotettavasti hyviä tai erinomaisia kannattaakin lykätä. Minä annan Jäälle yhden suosituksen lisää.
PoistaPalautuipa hienosti vuoden takainen lukumuisto mieleen. Papin perheen elämä oli kuvattu monisävyisesti ja koskettavasti.
VastaaPoistaKyllähän tätä kelpaakin muistella!
PoistaKiva kuulla että sinäkin tykkäsit, vaikka (kuten etukäteen arvelinkin blogiasi seuranneena ja siksi erityisen uteliaana kurkkasin tämän postauksen) tämä ei ollutkaan ihan sitä ominaisinta luettavaa sinulle. Aivan mahtava kirja, jonka aion lukea jossain vaiheessa myös alkukielellä.
VastaaPoistaSuomennos toimi niin hyvin, että minullekin tuli mieleen, että miltä tämä mahtaisikaan tuntua alkukielellä. Minun kielitaitoni ei sen selvittämiseen riitä, mutta olisi kiinnostavaa kuulla sellaiselta, jolla riittää.
Poista