maanantai 23. joulukuuta 2013

Charles Bukowski: Postitoimisto

Charles Bukowski: Postitoimisto 
Suomennos: Kristina Rikman 
Kansi: Ilkka Kärkkäinen 
WSOY 1986, alkup. 1971 
Sivuja: 219 

Sain tämän kirjan aikoinaan palkinnoksi shakkiturnauksesta. "Aikoinaan" on tässä yhteydessä pätevä ilmaus, sillä en rynnännyt lukemaan sitä suin päin, vaan melkein vuosi sitten luin Bukowskin toisen kirjan, ja senkin yhteydessä jo muistelin tätä palkintokirjaa. Silloin en jaksanut innostua valtavasti ja tuntuikin siltä, että sekalaisten tarinanpätkien sijaan pitkäjänteisempi kertomus voisi olla onnistuneempi.

Kirjan päähenkilö on kirjailijan alter ego Henry Chinaski. Nykypäivän ihmiselle viitteeksi sopii Californication-sarjan päähenkilö Hank Moody, joka perustuu Bukowskiin itseensä. Rinnastus Chinaskin ja Moodyn välillä ei toimi aivan suoraan, sillä Chinaski on se, josta Bukowski on kirjoittanut, mutta samankaltaisuutta hahmoissa eittämättä on. Chinaski ei tunne huolta huomisesta, vaan elämä eletään päivästä toiseen. Autuaimmillaan se on silloin, jos saa käydä joskus kilparadalla, syödä - ja erityisesti juoda - hyvin, ja paneskella naisia silloin kun huvittaa. Muuta sisältöä elämällä ei oikeastaan sitten olekaan, mikä kuulostaa hieman surulliseltakin siinä valossa, että kaiken muun ohessa Chinaskista tulee isä kirjan kuluessa.

Edellä kuvatun valossa voi kuulostaa yllättävältä, että Chinaski käy myös töissä. Hän on kokeillut kymmeniä eri töitä, mutta jostain syystä päätynyt silti postitoimistoon. Vähän kerrassaan hän kuvailee postissa vastaan tulevia sadistisia esimiehiä, typeriä kollegoita ja idioottimaisia sääntöjä. Tietysti työ on myös kovin raskasta ja työpäivät pitkiä. Olenko minä ainoa, jonka mielestä tuon kaltaisen työn ja Chinaskin persoonan välillä tuntuisi ammottavan pohjattoman syvä ja toivottoman leveä kuilu? Toki hän välillä elättääkin itsensä pelkällä vedonlyönnillä, mutta siitä huolimatta päätyy postiin yhä uudestaan, eikä syynä edes ole se, etteikö vedonlyönti löisi leiville. Tai sitten hän ei ole rehellinen edes itselleen, vaan ainoastaan kuvittelee voittavansa.

Chinaski vaikuttaa ajelehtijalta, joka elää pelkästään seuraava känni näköpiirissään. Kunhan viinaa on päässä, voi tehdä jotain muutakin. Lähtökohtaisesti kankea postilaitos on tietysti hänelle mitä epäsopivin työpaikka, ja sen myötä tuleekin vastaan jokunen ihan hauska tilanne, mutta aika laimeaksi kokonaisuus silti jää. Aivan kuin Chinaski olisi niin saamaton, että epäonnistuu jopa hyödyntämään tarinassaan ilmeisen osuvaa ympäristöä. "Ihan kiva" ei riitä silloin, jos lottokuponkiin on jo pohjalle merkattu kuusi oikeaa numeroa: vain täysosuma lasketaan.

Kaikessa välinpitämättömyydessään Chinaski on ärsyttävä hahmo. Hän ei yritä mitään, mutta onnistuu koko ajan tuurilla. Eihän hänelle toki taskun pohjalle mitään jää, mutta eipä hän siihen tähtääkään. Ihmissuhteetkin ovat kulutustavaraa: jos yksi jättää, niin illalla kainalosta löytyy jo toinen samalla kun katse on kohdistettu kolmanteen.

En oikein osaa sanoa mikä on syynä, etten tälle liiemmin syttynyt. Ehkä siksi, että noista aineksista pitäisi saada aikaan enemmän, tai sitten en vain välitä pelkästään tuurin varassa seilaamisesta. Valkokankaalla tai telkkarin ruudussa tämä varmaankin toimii paremmin. Tällä haavaa en tunne tarvetta lukea Bukowskia enempää, mutta ei saa sanoa ei koskaan.

13 kommenttia:

  1. Hauska yhteensattuma, sain tämän itse luettua tänään kun shakkia harrastava työkaveri "pakotti lukemaan! Chinanski tosiaan näyttäytyy hiukan rasittavana tyyppinä, sellaisena joka etenee elämässä pienimmän vaivan taktiikalla ilman sen suurempia kunnianhimoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteensattumasta huolimatta en usko tämän olevan erityisesti shakki-ihmisten suosiossa :)

      Poista
    2. Saattaa hyvinkin olla. Minun tuntemani shakki-ihminen on aika persoonallinen heppu ja kirja on kuulemma hänen suosikkinsa. Minuun tämä ei oikein iskenyt, joten täytyy yrittää pyhien aikana kirjoittaa sopivan diplomaattinen postaus...

      Poista
  2. Luin tämän jo jonkin aikaa sitten,mutta bloggauksen ohjelmoin muistaakseni 28.12
    Minua kiinnosti herran karhea rehellisyys ja esimiehille pottuilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimiehille pottuilu oli parasta antia, ja siitä olisi uskoakseni saanut enemmänkin irti. Tosin se olisi tarkoittanut Hankille sopimatonta omistautumista.

      Poista
    2. Linkkasin tämän jutun omaani :)

      Poista
  3. Omassa lukuhistoriassani Postitoimisto on noussut enemmäksi kuin osiensa summaksi. Okei, ei se nyt mikään elämää suurempi ole, mutta jumalattoman sujuva. Se on kohonnut malliesimerkiksi sopivan mittaisesta kirjasta, jossa ei ole mitään turhaa, ja joka ei kuitenkaan ole liian helppokaan. Äidyn suosittelemaan suht helposti Postitoimistoa niille kirjavinkinkysyjille, jotka eivät lue paljoa. Toki myös Bukowski-noviiseille.

    Ja kaippa se Arto Salminenkin taas pitää mainita... hänessä on sitä samaa kompressoimisen taitoa kuin Bukolla. Pidän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinmuttakun Salminenkin olisi kernaasti saanut kompressoida vähemmän! Hyvää tekstiä tahtoisi enemmän.

      Poista
  4. ^ Arto Salminen mainittu, no niin, nyt alkoi kiinnostaa. :) Yritin pari vuotta sitten lukea ensimmäistä Bukowskiani, Naisia. Periaatteessa se oli aika ok, mutta ensimmäisen neljänneksen jälkeen jatkuva ryyppääminen, paneminen ja oksentaminen alkoi puuduttaa ja kirja jäi lepäämään. Siellä se nyt lepää, lähikirjastoni hyllyssä. Pitäisi jossain vaiheessa antaa Bukowskille uusi mahdollisuus, ehkäpä kokeilenkin tätä Postitoimistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Salminen on mainittu niin minä mainitsen myös Juha Vuorisen. Postitoimistossa on jotain sellaista, mitä Vuorinenkin olisi epäilemättä halunnut saada aikaiseksi, muttei osunut edes samalle hehtaarille. Päähenkilöiden elintavoissa on selviä yhtäläisyyksiä, ja inspiraatiokin ammennetaan samasta lähteestä.

      Poista
  5. Salminen yes, Vuorinen no-no, ehkä tämä olisi jotain siltä väliltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta vain, koska sattuu olemaan joulu! Salminen kvaliteetti, Vuorinen kvantiteetti...

      Poista
    2. En lähtisi noita kolmea niputtamaan tai asettamaan samalle suorallekaan. On Bukowski kuitenkin enemmän siellä almisen osastolla kuin Vuorisen.

      Poista