Susanna Alakoski: Sikalat
Suomentanut Katriina Savolainen
Schildts 2007, 282 sivua.
Olin odottanut tämän kirjan lukemista siitä saakka, kun viime syksynä luin Hyvää vangkilaa toivoo Jennan. Nyt tiedän, etten odottanut turhaan. Sikalat on hyvä kirja, sen haluaisi lukea loppuun saman tien, mutta minulle ainakaan sellainen ei käytännössä ole mahdollista.
Kirjan aihepiiri on synkkä: ruotsiin muuttaneen suomalaisperheen vanhemmat ryhtyvät alkoholisteiksi ja perheen pää samalla myös vaimonhakkaajaksi, ja kertojana toimii perheen kolmesta lapsesta keskimmäinen, Leena, jonka varttumista samalla seurataan kuusivuotiaasta 14-vuotiaaksi. Leena toimii alusta loppuun kirjan kertojana, ja kaikki havainnot tehdään hänen kauttaan. Lähinnä tästä näkökulmasta johtuen mieleen tulivat Poikakirja, Tumman veden päällä ja Populäärimusiikkia vittulajänkältäkin, mutta Sikalat on kuitenkin kirjoitettu ennen kahta ensiksi mainittua.
Tarina on karua luettavaa, sillä perheen vanhemmat vajoavat ryyppyputkillaan niin alas kuin mahdollista on ilman, että perhettä viranomaisten toimesta (pysyvästi) hajotetaan. Lukijasta tuntuu pahalta lasten vuoksi. He eivät ole syypäitä tilanteeseensa, mutta ovat kuitenkin täysin voimattomia muuttamaan sitä mihinkään. Mitä alaikäinen pystyy tekemään, jos isä ja äiti ottavat vain lasillisen, mutta sen ottaminen kestää viikkoja kerrallaan?
Minä näen tässä samalla kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan: alkoholi on laillistettu tapa tehdä hidas itsemurha vahingoittaen samalla kanssaihmisiään. Jos kieltolaki koetaan hyväksi tavaksi suhtautua miedompiinkin huumeisiin, niin miksi ihmeessä viinaa saa silti luvallisesti myydä ihmisille, joille se ilmiselvästi on haitallista? Alkoholi on turvassa jalustalla, joka on korkea ja uskomattoman tukeva. Miksi?
Jos Sikaloita jostain täytyy moittia, niin etenkin loppupuolella tarina pyörii yksinomaan ryyppäämisen ympärillä. Ymmärrettävästi se rohmuaa päähenkilönkin huomion, mutta ehkä hänen elämässään sentään tapahtui jotain muutakin? Lisäksi perheen kahden muun lapsen vaiheet ja kohtalot ovat kauttaaltaan liialti pimennossa, oletan sisarten kiinnostavan enemmän kuin perheen koiran. Näiden puutteidenkin kera Sikalat on oivallinen kirja. Olisi puhdistavaa voida todeta sen sisältävän jonkinlaisen opetuksen, mutta sellaista ei vain ole. Kirja on mainio kuvaus yhdestä esimerkkiperheestä omassa yhteiskuntaluokassaan, ja viihdyttävää luettavaa. Suosittelen.
Minä tykkäsin myös kovasti tuosta Hyvää vangkilaa yms. kirjasta ja tarkoituksena on ollut lukea tämä ennen kuin se tulee sitten leffana DVD-julkaisuunkin!
VastaaPoistaAika samoilla linjoilla olin kirjan lukemisen jälkeen minäkin. Rankka ja oksennuksenmakuinen kirja. Luettuani tiesin, etten mene elokuvaa katsomaan. Hyllyssä odottelee Hyvää vangkilaa toivoo Jenna. Saa nähdä, tuleeko se kesäkirjaksi...
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä tosi paljon. Rankka kirja, mutta jostakin syystä ei minulle mikään pahan mielen teos, vaikka se pohjautuikin kirjailijan elämään. Ehkä juuri siksi, että tiesin hänen kaikesta huolimatta selvinneen.
VastaaPoistaElokuva on muuten älyttömän hyvä sekin, vaikkei kauhean orjallisesti seuraa kirjaa. Tai ehkä juuri siksi.
Oi tuo puistattava "vanhemmat ryhtyvät alkoholisteiksi" kuvaa jotenkin kirjan tunnelmaa. Luin tämän viime vuonna ja oli kyllä kamala (siis tarinaltaan) mutta kirjana mielenkiintoinen. Ja tuo Populaarimusiikkikin oli aikoinaan valtavan hyvä.
VastaaPoistaMinäkään en tullut tästä kirjasta vihaiseksi samalla tavalla kuin jostain toisesta. Luultavasti siksi, että samasta kohtalosta saavat kärsiä lukemattomat muutkin lapset JA kaikki tietävät sen. Olemme vain hiljaisesti hyväksyneet asian. Jostain syystä.
VastaaPoistaKauhuaiheen takia en halunnut lukea kirjaa, mutta onneksi sentään katsoin leffan, joka on todella ällistyttävän hyvä, millä tahansa mittarilla mitattuna. Siinä annettiin toivoakin. Kirja on kuulemma sävyltään synkempi.
VastaaPoistaJostain syystä tämän kirjan nimi on jäänyt mieleeni. Olen varmasti joskus siitä lukenut/kuullut. Tänään se jökötti kirjakaupan ale-hyllyssä ja lähti mukaani.
VastaaPoistaNyt oli tietenkin heti pakko googletella kirjablogeja ja tulla lukemaan arvioita siitä.
Kiitos siis tästä - tuskin maltan odottaa kirjan lukemista! Säästän sen kuitenkin kotiluettavaksi, sillä nyt täytyy ehtii lukea Helena-sarjaa niin paljon kuin ehdin ;)