perjantai 21. lokakuuta 2011

Elina Tiilikka: Myrsky

Elina Tiilikka: Myrsky
Gummerus 2011, 249 sivua.

Tiilikan ensimmäinen kirja Punainen mekko sai ilmestyessään paljon julkisuutta. Ottamatta millään tapaa kantaa kirjan laatuun, ei niillä taustatiedoilla tarvinnut sisällön olla mistään kotoisin ollakseen silti kokolailla varma hitti. Myrskyllä ei enää ole vastaavaa etulyöntiasemaa, sillä se on fiktiivinen teos. Myöskin kirjailijalta odotetaan nyt enemmän, tämän kohdalla sisällöllä on väliä.

Myrsky on nuori taiteilijaopiskelija, joka kärsii maanisdepresiivisestä mielialahäiriöstä. Tai en tiedä onko "kärsii" oikea sana, sillä maanisessa vaiheessa kaikki tuntuu olevan täydellisesti kohdallaan eikä mistään ole huolta; kärsimyksen vuoro on vasta depressiivisessä vaiheessa.

Aluksi lukijalle esitellään opiskelija, joka käyttäytyy melko holtittomasti, eikä oikein välitä opinnoistaan ja suhtautuu ympäristöönsä kohtalaisen välinpitämättömästi. Hän kuitenkin opiskelee ja ainakin välillä välittääkin joistain asioista.

 Seuraavaksi esitellään Myrskyn maaninen puoli. Hän kokee opiskelijaelämän säännöllisyyden ahdistavaksi ja päättää lähteä pois. Hän nimenomaan lähtee vain pois, vailla päämäärää. Hän tapaa puolalaisen rikollisen Marekin, jonka kanssa lyöttäytyy yhteen. Rikollinen elämä sopii maaniselle Myrskylle tarjoten juuri sopivaa jännitystä ja vaihtelua.

Sitten on vuorossa masentunut Myrsky, joka ei kykene tekemään mitään. Ei syömään, ei edes yrittämään itsemurhaa. Tähän vaiheeseen olisi mahdollista saada apua lääkkeistä, mutta niitä Myrsky ei halua.

Loppu kirjasta oli mielestäni kovin sekavaa. Myrskyn maanisuus saavuttaa sellaiset mittasuhteet, ettei hän hallitse elämäänsä lainkaan. Mieliala vie, ja ruumis seuraa tahdottomana perästä ja jossain siellä välissä tietoisuus katselee, mitä tapahtuu.

Myrsky on rankkaa tekstiä. Säännölliseen elämään tottuneen ihmisen on aluksi vaikea ymmärtää, miksei Myrsky vain ryhdistäydy ja ota kunnon otetta elämästään. Vähitellen kuitenkin sen tajuaa, ettei se noin vain ole mahdollista, sillä Myrsky ei tosiaankaan kykene hallitsemaan itseään. Maaninen vaihe on aivan kuin hän olisi jonkin päihteen vaikutuksessa, ja heräisi vaikutuksen lakattua ihmettelemään mitä onkaan tullut tehtyä. Depressiivinen vaihe taas itsemurha-ajatuksineen onkin helpompi ymmärtää.

Jos Punainen mekko piirsi kuvan prostituoidun arjesta, niin Myrsky tekee saman maanisdepressiivisyydestä kärsiville. Minusta Tiilikan teksti kuulostaa niin uskottavalta, että tulee väistämättä mieleen, että onko tässäkin omakohtaisia kokemuksia takana. Mielestäni Tiilikka vastaa hyvin niihin odotuksiin tai vaatimuksiin, joista ensimmäisessä kappaleessa mainitsin.

Katso myös, mitä mieltä Sanna oli Myrskystä.

3 kommenttia:

  1. En ole edes viitsinyt lukea Punaista mekkoa kun olen lukenut siitä arvosteluja ;) Mutta tämä on kiinnostanut jo sitten vähän enemmän ja nyt arviosi myötä jäänkin miettimään, pitäisikö sitten laittaa varaukseen kirjastosta..

    VastaaPoista
  2. ääh, minä mietin ihan samaa kuin susa - en tykännyt punaisesta mekosta yhtään, mutta tämä aihe... olen yleensä lukenut kaiken kaksisuuntaisista.
    harmi vaan, että Tillikka ei nyt vaan kirjailijana innosta, mutta hekä joskus. ja kiitos linkistä Sannan arvioon niin tuli toinenkin mielipide.

    VastaaPoista
  3. Näkisittepä miten upeita sarjakuvia se tekee,
    terv. ope siitä kansanopistosta. Pitää näköjään ostaa toi.

    VastaaPoista