maanantai 31. tammikuuta 2011

Tunnustuksia


Kiitoksia Booksylle ja Inalle, jotka molemmat antoivat minulle tämän maininnan melkein samaan aikaan! Vallitsevan käytännön mukaisesti tulee tässä vaadittuja tunnustuksia.

1. En ole lähimainkaan kaikkiruokainen lukemisteni suhteen, eli blogini nimi on sikäli hieman harhaanjohtava. Mm. runoja en lue lainkaan.

2. Olen ehtinyt kertoa blogin nimen alkuperän joillekin kasvotusten, mutta tässä se paljastettakoon muillekin. Inspiraation lähteenä toimi seuraava Viivi & Wagner -strippi (klikkaa):
Blogini nimi oli siis alun perin Kaiken voi syödä!, mutta kun huomasin kirjoittavani yksinomaan kirjoista, niin vaihdoin nimenkin suosiolla tähän muotoon, vaikkei se mitään tarkoitakaan.
3. En jätä kirjoja kesken juuri koskaan. Viimeisestä sadasta aloittamastani kirjasta on kesken jäänyt tasan yksi. Mieli olisi kyllä tehnyt, mutta sitten vain puren hammasta ja kiroan kirjailijaa.

4. Minua pelotti ryhtyä merkitsemään muistiin lukemani kirjat edes listan muodossa. Harkitsin sitä todella pitkään, ainakin pari vuotta. Sitten huomasin, että kirjaston järjestelmään jää joka tapauksessa merkintä lainoistani, joten voin yhtä hyvin pitää listaa itsekin. Syy tähän pelkoon oli suorituspaineessa, eli pelkäsin listan pitämisen vaikuttavan kirjavalintoihini. Ei liene vaikeaa arvata, millaista blogin pitäminen on pelkkään yksityiseen luetteloon verrattuna...

5. Minulla on yli 40 kirjastokorttia, eli keräilen niitä. Kohteena ovat pääsääntöisesti suomalaiset kunnankirjastot, mutta muut kelpaavat myös. Tavoitteena on omistaa kirjastokortti kaikkin Suomen kirjastoihin, joskaan määrittely ei ole aivan noin yksioikoista.

6. Minulla ei ole kirjahyllyä lainkaan. Kotona on kyllä vastaavia kalusteita, mutta ne eivät ole sellaisessa käytössä kuin kaunokirjallisuuden harrastajilla on tapana. Ei minulla kyllä ole juuri niitä kirjojakaan.

7. En osallistu koskaan (niinpä niin) ketjukirjeisiin. Siitä saan myös sopivan aasinsillan todeta, miksi en lähetä tätä haastetta eteenpäin :)

16 kommenttia:

  1. Hei, sinähän etsit vähän pidempiä novellikokoelmia, eikö ;)? Siis yli 300-sivuisia? Ihan ei suositukseni yllä yli kolmen sadan, sivuja on 298, mutta ehdottomasti suosittelen Sana Krasikovin kokoelmaa Vielä vuosi. Ihan mahtavia novelleja :).

    VastaaPoista
  2. Kyllä etsin, ja sain juuri tänään kirjastosta Alice Munron Liian paljon onnea, jossa näyttäisi olevan 365 sivua. Täytyy laittaa tuo Vielä vuosikin lukulistalle!

    VastaaPoista
  3. Pidemmistä novellikokoelmista mieleeni tuli Jhumpa Lahirin kirjat. Oletko, Jori, lukenut niitä? Luin itse hiljattain Tuoreen maan (koetan saada siitä jotain blogiini tänään tai huomenna, mutta pikkulapsiperheessä bloggausaikakin on rajallista). Sivuja kokoelmassa on yli 400, novelleista kolme viimeistä muodostavat melkeinpä pienoisromaanin.

    VastaaPoista
  4. Onpa hauskaa tuo kirjastokorttien keräily, itse omistan tasan kaksi kirjastokorttia joten tuo sinun määräsi kuulostaa hurjalta:)

    VastaaPoista
  5. Minäkin kiinnitin huomiota korttien määrään - onpa huikea kokoelma! Mikä on arvokkain ja miksi?

    VastaaPoista
  6. lumiomena: En ole tutustunut Jhumpa Lahiriin. Nyt kun näitä pidempiä novellikokoelmia näyttää vähitellen löytyvän, niin laitetaan sama etsintäkuulutus vielä kotimaisellekin versiolle.

    Korttien lukumäärä voi kuulostaa paljolta, mutta kartalle piirrettynä se ei enää näytäkään kovin ihmeelliseltä. (Jos joku alkaa laskea kartalla olevia värejä, niin huomautan että se ei ole täysin ajan tasalla. Jotkut kortit ovat käyneet turhiksi, eli kirjasto on sen jälkeen ryhtynyt yhteistyöhön naapuriensa kanssa. Lasken myös mukaan muutaman sellaisen kortin, joka ei näy kartalla lainkaan.)

    Arvokkain kortti - jos sitä edes sellaiseksi voi sanoa - on Pariisista hankkimani yhden päivän käyttöoikeus Ranskan kansalliskirjastoon. Syynä on se, että se on ainoa korteista joka on maksanut jotain; hinta oli muistaakseni 2,20. Toisaalta nykyinen Helmet-korttini maksoi kyllä kolme euroa kun hankin uuden hukkaamani tilalle, mutta on hieman makuasia voiko sitä ajatella maksulliseksi.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa hauskalta ja erikoiselta harrastukselta! Keräätkö kortteja pelkästään omiin nimiisi vai kuuluuko kokoelmaan myös muilta saatuja vanhoja kortteja? Kartasta päätellen sinulta puuttuu vielä kortteja ainakin täältä Pohjois-Karjalan seudulta. ;)

    VastaaPoista
  8. No niin ja minulla on meneillään lukupaasto, siis kirjojen lukupaasto. En osaa sanoa koska lopetan.

    Oli siis kiva lukea muustakin kuin kirjoista. Vai tuollainen on blogisi nimen tausta. :)

    VastaaPoista
  9. Zephyr: Idea on nimenomaan se, että kortti on minun omani, ja hankittu aivan normaalilla tavalla, eli paikan päällä käymällä. Siihen on myös liityttävä lainausoikeus, eli en voi myöskään käväistä tiskillä kysymässä, voisinko saada jonkun mitätöidyn korttiaihion. Sitten kun kortti on kerran ollut voimassa, se riittää minulle, eli en aio myöskään kierrellä uusimassa tai tarkistelemassa samoja paikkoja uudestaan.

    VastaaPoista
  10. Kotimaisista pitkistä novellikokoelmista tuli heti ensimmäisenä mieleen Juha Itkosen Huolimattomia unelmia, mutta hitsi vieköön: vaikka kirja on paksun näköinen, sivuja on vain 250! Eikä kyllä minusta ehkä ihan parasta Itkosta. Mutta onpa tosiaan haasteellinen tuo 300 sivun raja. Kokoelmia ei vissiin lasketa mukaan... ;)?

    VastaaPoista
  11. Alun perin ihmettely lähti liikkeelle siitä, että juuri lukemani novellikokoelma loppui kesken, ja olisin halunnut lukea niitä enemmänkin. Siinä yhteydessä pohdin, että yli 300-sivuinen todennäköisesti pilkottaisiin jo kahdeksi kirjaksi, ja sitä väitettä halusin kumota etsintäkuulutuksellani. Tässä mielessä kokoelmat, jos niillä tarkoitetaan useamman kirjailijan kokoelmia, eivät sovi laskuihin. Samaten sellainen kirjailijan kuoleman jälkeen koottu paketti kaikesta mitä on sattunut löytymään, ei myöskään täytä vaatimusta. Näin niitä rajoituksia keksitään lisää ja muutetaan sääntöjä sitä mukaa kun ehdokkaita löytyisi :)

    VastaaPoista
  12. Tämä korttien keräily kiinnosti minuakin ja meinasin kysellä ihan samoja kysymyksiä, joihin olit jo vastaillut. :)
    Onko sinulla jo Lapin lääni hallussa tuon kartan mukaan?

    VastaaPoista
  13. Jori, arpajaiskeiju on osunut sinuun... Käypäs kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista
  14. Hanna: Lapin lääni oli helppo, kun se tietääkseni hoituu yhdellä ainoalla kortilla. Toisaalta olisi ollut kiinnostavaa todella matkustaa korttien luo.

    VastaaPoista
  15. En ole näköjään Suomen ainoa keräilijä. Itselläni on jo noin 70 kirjastokorttia, jotkut niistä ovat tosin nykyään päällekkäisiä kirjastojen toimintojen yhdistymisen takia. Suurin osa kunnallisiin kirjastoihin, mutta myös joitakin opistokirjastojen kortteja. Ainakin aiemmin Lapin läänissä oli erikseen Kemissä oma kirjastokortti, mutta kaipa sekin on sitten jo poistunut kartalta.

    VastaaPoista
  16. Hauska kuulla, ettemme kumpikaan ole yksin! En ole ottanut Kemistä erikseen selvää, joten voi hyvin olla että siellä onkin oma korttinsa. Yleensäkin selvittelen noita asioita vain silloin, kun edessä olisi järjestettävissä mahdollinen uusi paikkakunta.

    Eurajoki osoittautui muuten hankalaksi paikaksi, kun olin määritellyt keräilykohteeni siten, että lainausoikeus on se, mitä kerätään. Riittää, jos oikeus on edes joskus ollut voimassa, joten kirjasto on hoidettu jos sinne on kerrankin lainausoikeus ollut olemassa. Tiedustelin Eurajoelta, että onko heidän kirjastonsa todella yksinäisenä sutena ympäröivän kirjastokimpan keskellä. Sieltä vastattiin, että eivät kuulu kimppaan, mutta että lainata saa melkeinpä kaikilla korteilla, joissa suinkin on viivakoodi. Naapurien kirjastokortit siis kelpaavat, mutta samoin ajokortit ja muut henkilöllisyystodistukset. Mutta sellainen taas ei ole kirjastokorttikeräilijän kannalta kivaa.

    VastaaPoista