Isaac Bashevis Singer: Orja
Koko Kansan kirjakerho 1983 (alkup. 1962), 272 sivua.
ISBN: 951-864-006-8
Orja päätyi kirjahyllyyni kirjablogistien pikkujouluista (terveisiä Anni.M!), jonne jokaisen oli määrä tuoda lahjaksi jokin yllätyskirja. Saamani lahja oli mieluinen, mutta vasta lukiessa paljastui, kuinka osuva se olikaan!
Tapahtumapaikkana on Puola 1600 luvulla Chmielnickin verilöylyjen jälkeen. Juutalaisen Jaakobin perhe on saanut verilöytyissä surmansa ja hän itse on joutunut kristityn talonpojan orjaksi. Isännän tytär Wanda iskee silmänsä Jaakobiin, mutta isäntä-renki -suhteen lisäksi tilannetta mutkistaa myös osapuolten eriuskoisuus. Menemättä sen tarkempiin yksityiskohtiin totean juonen jatkosta vain sen, että kohtalo heittelee Jaakobia tilanteeseen jos toiseenkin ilman, että hänellä itsellään olisi siihen juurikaan vaikutusvaltaa.
Kirjan miljöö on historiallinen, mutta saman tarinan olisi voinut sijoittaa aivan toisenlaiseen ympäristöönkin. Alkuasetelmassa suurin osa juutalaisista on vastikään julmasti tapettu, ja jäljelle jääneet yrittävät löytää paikkansa, eli holokaustiviittaus on enemmän kuin selvä. Historiallinen ajankuvaus on mielenkiintoista, mutta se ei ole kirjan tärkein teema. Läpi koko tarinan Jaakob pohtii eteen tulevia moninaisia moraalisia ongelmia ja varsinkin uskonnon ja yksilön moraalin välistä suhdetta. Uskonto asettaa lukemattomia mielivaltaisilta kuulostavia sääntöjään ja kieltojaan, mutta jättää tilaa toiminnalle, jota ei millään mittapuulla voi pitää hyvänä. Jos pyrkii olemaan samaan aikaan hyvä ihminen ja hyvä uskovainen, niin jättääkö se lainkaan tilaa olla ihminen?
Ihmiskuva on pelkistetyn yksinkertainen, mutta se sopii hyvin mielikuvaan tuosta ajasta. Kirjassa eräskin puuseppä pitää itseään sentään melko oppineena, koska tuntee pienet kirjaimet. Rikkaat ovat lähes järjestäen pahoja (rikkaaksi on tultu muiden kustannuksella), ja vain köyhien joukossa on hyviä. Erikseen täytyy mainita tilanhoitaja Gerson; vastenmielisin hahmo joka on vähään aikaan vastaan tullut. Yritän olla toivomatta kenellekään pahaa, mutta hänen kohdallaan se ei onnistunut.
Minua tällaiset moraaliset pohdinnat kiehtovat, oli niissä sitten mukana uskonto tai ei. Wikipedia-artikkeli kertoo Singerin kirjoittaneen 60-luvulla useita teoksia yksilön moraalista, ja tämä on eittämättä yksi niistä. Pidin Orjasta niin paljon, että aion ilman muuta lukea kirjailijalta jotain muutakin. Saa ehdottaa :)
Seijakin on kirjoittanut Orjasta.
