Philip Roth: Portnoyn tauti

Philip Roth: Portnoyn tauti
Suomennos: Pentti Saarikoski
WSOY 1969
Sivuja: 269

Jos kirjan alkuperäinen nimi on Portnoy's complaint ja kirja koostuu pelkästään päähenkilön vuodatuksesta psykiatrilleen, niin miksi ihmeessä nimeksi on käännetty Portnoyn tauti? Käännöstyö ei ole kaikilta muiltakaan osin sujunut täysin mallikkaasti, sillä paikoitellen löytyy sellaisia ilmaisuja, jotka on käännetty sanatarkasti, mutta eivät tietenkään toimi suomeksi. Käännöstyöstä on Kim Männistö kirjoittanut tarkemmin, joten minun on turha puuttua siihen tämän enempää.

Muistelen yrittäneeni tämän kirjan lukemista jo joskus varhaisteini-ikäisenä, koska jossain oli hehkutettu sen sisältävän niin valtavasti suoraa seksuaalista kuvausta. Melko onneton pornonetsimisyritys se oli, näin jälkeenpäin ajatellen, mutta mitäpä sitä ei olisi yrittänyt silloin kun netti ei vielä tarjonnut ylitsepursuavaa aarreaittaansa.

Toisella lukuyritykselläni pääsin maaliin asti, ja tällä kertaa osasin jo olla odottamatta liikoja. Toisaalta tässä näkee hyvin myös sen, miten ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut edes mahdollisuuksia ymmärtää kirjaa kunnolla, johtuen puutteellisesta elämänkokemuksestani ja ihan yleisestä asioiden tietämyksestä. Päähenkilön amerikanjuutalaisuus on hyvin tärkeä piirre, eikä se minulle ensimmäisellä kerralla sanonut yhtään mitään.

Tällaisista klassikoista tuntuu hieman turhalta kuvailla sisältöä, mutta kyse on siis Alexander Portnoyn, menestyneen 33-vuotiaan miehen "valituksesta" psykiatrilleen. Hän kertoo avoimesti seksuaalisuudestaan ja kokemuksistaan elämänsä eri vaiheista ja siitä, miten hänellä on erilaisista syistä johtuen ollut aina vaikeuksia nauttia niistä.

Minulla on ollut vaikeuksia päättää, miten tähän suhtautuisin. Toisaalta kirjan vuodatus kuulostaa kovin osuvalta, vaikka julkaisusta on kulunut jo melkein 50 vuotta aikaa. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut mitään päätähuimaavaa luettavaa. Todennäköisesti tässä on käynyt niin, että juuri tuo edellä mainittu pornon saatavuuden räjähdysmäinen kasvu on vienyt kirjan parhaan terän. Luultavasti tämä on ollut huomattavan räväkkää tekstiä silloin, kun lehtikioskin miestenlehdissä näkyneitä tissejä pidettiin pornona.

Oli sattumaa, että kaksi peräkkäistä lukemaani kirjaa sattuivat osumaan hieman samalle aihealueelle (oli se!). Tässä kuitenkin näki sen, miten eritasoista teksti voikaan olla.