Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Suomennos: Arto Schroderus
Otava 2016
Sivuja: 318

Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin, tässä tulee nyt toinen psykologinen trilleri heti perään.

Kirjan päähenkilö lukee jostain saamaansa kirjaa, ja huomaa kesken kaiken, että se kertookin hänestä itsestään: 20 vuoden takaisista tapahtumista, joista ainoastaan yhden ihmisen piti tietää, ja hänkin on kuollut. Valitettavasti en uskalla kertoa juonesta yhtään tämän enempää, jotten menisi pilaamaan kenenkään lukunautintoa. Tällaisten kirjojen kohdalla se olisi sekä hyvin helppoa että tuhoisaa samaan aikaan.

Kirjan vetovoiman kanssa oli aivan kuten odotin ja toivoinkin: alku oli löysänlainen, mutta sitten ote alkoi kiristyä ja sai pidettyä minut tiukasti kiinni aivan loppuun saakka. Yllätin itseni myös kovin yksioikoisesta ajattelutavasta, sillä vaikka jonkinlainen käänne oli odotettavissa, en osannut yhtään ennakoida sitä, vaikka se loppujen lopuksi onkin varsin luonteva.

Mielestäni kirjassa mainitusta kirjasta olevat katkelmat olivat erityisen onnistuneita. Niiden tarkoituksena oli kuvailla menneiden tapahtumien tunnelmaa, ja se välittyi hienosti. Tämä seikka on ilman muuta laskettava suomentajan ansioksi, sillä tehtävä ei liene aivan helppo.

Yllätyin siitä, miten vetäviä nämä kirjat ovat olleetkaan. Edelleenkin mielikuvani psykologisista trillereistä on, että ne on kirjoitettu ensisijaisesti naislukijoita silmälläpitäen. Siitä huolimatta ne ovat toimineet minulle erinomaisesti. Tämä puolustaa omalta osaltaan sitä ajatusta, että kannattaa lukea avoimin mielin muiltakin alueilta kuin vain siltä omalta suosikiltaan, vaikka se tarkoittaisikin mukavuusalueelta poistumista.