Rosa Liksom: Tyhjän tien paratiisit

Rosa Liksom: Tyhjän tien paratiisit
WSOY 1989
Sivuja: 125

Väliaikaisen yhteydessä arvelin palaavani vielä Liksomin novellien pariin, ja se hetki koitti nyt. Tyhjän tien paratiisit on julkaistu yli 20 vuotta Väliaikaista aiemmin, mutta mielikuvani mukaan tyyli on varsin samankaltainen - onneksi.

Liksomin novellit esittelevät elämän karheaa puolta. Tämänkin kokoelman tekstit ovat vain sivun-parin mittaisia, joten esiteltäviä ehtii tulla koko joukko, vaikka kirjan sivumäärä onkin vaatimaton. Rikollisia joukkoon mahtuu useita, mutta suhtautumistavat tekosiin vaihtelevat suuresti. Yksi pitää rikollista elämäntapaansa itsestäänselvyytenä, toinen haluaa istua saamansa tuomion täysimääräisenä viimeistä minuuttia myöten, ja kolmas suhtautuu aviomiehensä tappamiseen arkisen käytännöllisesti.

Osa tarinoista on tässäkin kirjoitettu meänkielellä, ja se sopii kuvaan oikein hyvin. En yleensä oikein syty murteella kirjoitetuista teksteistä, mutta tässä se toimii, eikä ala ärsyttää missään vaiheessa.

Tarinat on jaettu kolmen yläotsikon alle: kotimaat, ulkomaat sekä talous ja urheilu. Viimeinen näistä oli kummallinen, sillä en ikipäivänä olisi osannut itse keksiä sitä tekstien perusteella. Ulkomaat liittyvät kovin vahvasti kalasatamiin, munkkeihin, kirkkoihin ja luostareihin. En tunne Liksomin tuotantoa tarpeeksi, mutta tekisi mieli arvata, että hän on joskus saattanut kirjoittaa näistä kokonaisen kirjankin, siksi paljon hän tuntuu mieltyneen miljööseen.

Kaiken kaikkiaan pidin tästäkin kokoelmasta kovasti. Kaikkia lukijoita tällainen ei varmasti miellytä, mutta minuun upposi ihan täysillä. Oikeastaan ainoaksi viaksi jäikin se, että kokoelma oli liian lyhyt.