perjantai 17. huhtikuuta 2015

Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja

Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja
Ursa 2010
Sivuja: 335

Olen ehtinyt kirjoittaa jo niin monesta Valtaojan kirjasta, että on kovin vaikeaa keksiä enää mitään uutta. Tämänkertainen kirja on vieläpä kokoelma muualla aiemmin julkaistuista teksteistä ja joistain julkaisemattomista, eli kyse ei edes ole teoksesta, joka muodostaisi teemaltaan yhtenäisen kokonaisuuden.

Sen verran kuuluu toistaa, että muistaa ylistää Valtaojan kirjoittajantaitoja. Hänen tekstinsä on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Useimmiten tulee tunne, ettei sillä edes ole niin väliä, mistä aiheesta hän kirjoittaa, sillä tulos on joka tapauksessa kiinnostavaa ja viihdyttävää. Hänellä on hyviä näkökulmia suunnilleen kaikkiin asioihin, mikä seikka nojautuu hänen laajan yleissivistyksensä varaan.

Populaarina tiedekirjana pidän tätä kevyenlaisena. Tämä johtuu pitkälti siitä yhdistävän teeman puuttumisesta, tekstejähän ei ole harkittu toisiaan täydentämään, ja siksi mukana on myös jonkin verran toistoakin.

Hauskana yksityiskohtana mainitsen sen, että jokaiseen tekstiin on kirjoitettu jälkisanat. Kirjoittamisajankohdan ja kirjan julkaisuajan välillä on kulunut vaihteleva määrä aikaa, ja Valtaojalla itselläänkin on joistain aiheista tuoreempaa tietoa. Joissain tapauksissa taas valaistaan sitä tarkoitusta, johon teksti on alun perin kirjoitettu.

Kiinnostavimpana antina pidin kirjoituksia tulevaisuuden visioista. Erityisesti jäi mieleeni ajatus siitä, että tietotekniikan kehittyessä ihmisen koko aivokapasiteetti voitaisiin tallettaa ja simuloida tietokoneella, ja heti ensiksi tulee mieleen, että mitäs jos sitä kapasiteettia laitettaisiin saman tien vähän lisääkin? Edes mielikuvitus ei riitä asettamaan rajoja sille, mitä sen jälkeen voikaan tapahtua. Toinen mieleenpainuva kirjoitus oli historiikki avaruuden valloituksesta. Fiktiivinen kertomus on kirjoitettu vuonna 2957, tasan tuhat vuotta ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon jälkeen, ja kertoo miten kaikki siitä etenikään.

Kun Valtaoja on ehtinyt kirjoittaa jo melkoisesti omasta alastaan, niin voisi olla kiinnostavaa, jos hän kirjoittaisikin kirjan jostain ihan muusta. Jostain, mitä hän ei ammattinsa puolesta tunne lainkaan. Veikkaan, että tulos olisi siitä huolimatta hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti